Nyt olis tarjolla maalaiselämää idyllisessä ympäristössä mukavan koiran seurana. Vaihdan elämäni pikkukaupunki/kirkonkyläelämään.
Yst.vast. tähän blogiin nimimerkillä Lieviä Käyntihäiriöitä.
Pitäiskö vaihtaa autoa samantien? Vai korjaamoa? Neiti Sievänen on vielä ainakin pari päivää monttöörillä, letkut ovat juuttuneet vissiin jäihin. Tai jonnekin ainakin.
Pitänee käyttää tämä pakollinen juuttuminen hyödyksi eikä yrittääkään liikkua tai tehdä mitään muuta kuin ihan pakolliset. Onneksi ei ole enää hirveitä pakkaisia eikä sada lunta. Ystävän kanssa pääsin kauppaan ja kirjastoon, joten oikeastaan voisin kerrankin sairastaa ja kiivetä mummun sänkyyn lueskelemaan.
Hurahdin illalla pelaamaan Mahjongia. Netissä siis. Se on koukuttavampaa kuin mikään, hakkaa mennen tullen pasianssin. Minähän olen muutenkin koukkuuntuvaa lajia, ainoastaan Taivaanisän varjelus ja itsesuojeluvaisto ovat säästäneet minut addiktoitumasta viinaan, huumeisiin tai uhkapeliin. Muita intihimoja on kyllä kokeiltu.
Aamun lehdessä oli otsikko, jossa todettiin tupakoitsijoiden olevan tyhmiä. En lukenut juttua, koska otsikosta saattoi päätellä, että sen kirjoittaja polttaa.
Tänään on hyvin ainakin seuraavat asiat: aurinko paistaa, kaappi on täynnä ruokaa, minulla on viisi lukematonta kirjaa, työasiat ovat hyvässä vaiheessa, lehteen on alkanut tulla juttuja, Lilli ei enää murjota, särkyä on vain yhdessä nivelessä, tänään on tiistai? ja oikein hieno päivä.
4 kommenttia:
On tiistai on, oli niin mukavat jutut, että pitää oikein maistella. Vosin vaihtaakin maalaiselämään, jollen jo olisi siellä, toki tää on kirkonkylää tai ainakin keskustaa, mutta en ole lumien takana eikä auto oo rikkirauska, ku mullei oo autoa. Olis kiva olla muutama päivä ... jouten. Enkä tarkoita, että sä olisit jouten kipuinesi, pääsit pitkän polun päähänki, oot kyllä melkoisen aktiivi. Mitä luet parhaillaa ja mitä lukematta?
Kyllä mä kuule aika mitääntekemätön olen siihen nähden mitä _pitäisi_ tehdä :)
En ole vielä ehtinyt kirjaa aukaista, kun löysin vanhan ufon, josta tulee villatakki jos vain jaksan tikuta(miten tämä sana taipuu?). Kolmenjapuolen puikot ei ole ihan mun juttu, mutta jos nyt hetken aikaa tekis sitäkin. Mutta siis parin hömpän lisäksi lainasin Cecilia Samartinin Senor Pellegrinon, Turkka Hautalan Salon ja Tapio Koivukarin Meren yli, kiven sisään. Hömpät on sitä varten, että joskus ei jaksa keskittyä muuhun. Usein ne kuitenkin jäävät lukematta.
Otin kirjannimiä ylös jemmavihkooni. Itse luen nyt Olssonin:laulaisin sinulle lempeitä lauluja, herttainen tarina kahdesta eri-ikäisestä naisesta. Hömppäaikoja on mullakin, niitä pitääkin olla, että saa nauraa tai vain lukea. 3,5 nron puikot...onko ne liian isot sulle? Kudon parhaillaan 4:lla rannelämmittimiä, joita vähän vanutan ja virkkuukoukkuna on nyt nro 5. Toki halolta se tuntui ensin. Tikuta...aivan oikein taivutettu! (Shaffer: kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville oli kanssa mukava)
No kun juur sain valmiiksi sen Fifin, jota pistelin kahdeksikoilla, niin kolmepuolikkaat tuntuu ihan olemattomilta. Sukkia tulostan kakspuolikkailla, mut sukat onkin eri asia.. Ranteen- ja muita lämmittimiä oliskin tarvis, mulla on termostaatti edelleen sekaisin. Millaisesta langasta niitä teet?
toi Shafferin kirja kuulostaa mukavalta, pitää ens kerralla muistaa hakea. Juutuin taas Mahjongiin, silmät vaan valuu vettä. Jos hetkeks ottais vielä kutimen ja kellahtais sitten polsterille.
Lähetä kommentti