Meiltä on kiirat jo ajettu metsään. Tai mikä nyt lieneekään sen kissan nimi, joka oli aamusella erehtynyt pikkulan alle koiralta piiloon. Jessus, onneksi olin jo valmiiksi asemissa eikä tullut housupyykkiä. Miten voikin tuollainen puupömpeli toimia niin hyvin äänenvahvistimena tai kaikupohjana.
Lilli siis bongasi vieraan kissan aamulla huussin kivijalasta. Voitte kuvitella, miltä kuulosti, kun koira rähisee ja juoksee huussin ympärillä ja kissa kirkuu ja sähisee lattian alla. En meinannut uskaltaa tulla ulos...
Onnistuin nappaamaan koiran kainalooni, mutta se oli kyllä niin vihainen, että sätki ja potki vielä sisälläkin. No, ainakin meiltä kiirat on ajettu tältä pääsiäiseltä, eikä niitä varmaan naapurissakaan enää montaa ole.
Näin raikkaalla aamunavauksella jaksaa taas lähteä lorvikamariin puuhaamaan nukkiksen kanssa. Se on koottu ja seisoo siellä odottamassa sähköistystä. Eli tänään pitää tehdä sähkösuunnitelma.
Eilen posti toi loput tavarat Englannin tilauksesta, ja saimme hienoja tapetteja ja lattialautoja. Ja muutaman vanhan amerikkalaisen lehden, jotka olivat halvennuksessa ja ihan syystä. Verrattuna englantilaisten laadukkaaseen lehteen ne olivat varsin kökköjä.
Mittailin eilen huoneita ja portaikkoja ja suunnittelin huonejärjestystä. Varmuuden vuoksi kokeilin myös, että huonekalut mahtuvat. Ja kyllä ne nyt mahtuvat. Jopa niin hyvin, että huoneissa taitaa olla alkuun vähän autiota.
Aloittaminen on jälleen vaikeaa. Sähkötöiden jälkeen pitää vaan alkaa jostain, mutta mistä? Mitä laitan mihinkin huoneeseen, mitkä värit, mitkä kalusteet? Kuka siellä asuu? Näyttää vähän siltä, että sinne majoittuu kokonainen perhe. Edellisessä talossa asuivat tädit kahden piian kanssa. Tähän uuteen mahtuu yököttäviä tenaviakin :) Ja täditkin, tai isovanhemmat.
Sanottakoon nyt vielä kerran, että kyseessä on siis nukkekoti, ja kyllä, olen hiukan hurahtanut. Ei mulla ole ollut oman asuntoni kanssa tämmöisiä pähkäilyjä, mutta se onkin aina pikku juttu. Tämä on iso asia.
Siirrän nämä jahkailut tässä lähipäivinä omaan blogiinsa, niin perikuntakin pääsee lukemasta mamman nukkeleikeistä:)
Kevään edistymistä voi seurata monella tapaa. Koirankakkojen paljastumisesta (yök), päivän pitenemisestä, muuttolintujen saapumisesta. Vanhat merkit eivät enää pidä paikkaansa, sillä peipposet tulivat viime viikonloppuna, mutta varmastikaan ei kesä ole vielä puolen kuun päässä.
Aion kuitenkin edistää lumen sulamista ja kylvää puutarhaan tuhkaa. Siitä tulee siivottoman näköistä, mutta se on tehokasta. Lumi sulaa nopeammin ja tuhka on hyväksi nurmikolle. Mun trekoolissani tuppaa olemaan jatkuvasti hiukan turhan hapan maaperä, joten tuhkaa voi lisätä melko suruttomasti, kunhan jättää rodot ja muut happaman ystävät rauhaan.
Tänään on tiedossa työtöitä, päästäissiivousta (ehkä) ja sitten sitä kivaa, josta ei enää tässä blogissa puhuta... Huolehtikaahan nyt, että kiirat tulee karkotettua. Tämä on ainoa päivä, jolloin niistä pääsee eroon.
2 kommenttia:
oikein jo tuossa ed.postauksessasi pelästyin, että oikeenko se nyt on kokonaisen talon hommannu, mutta tajusin (ja jopa muistinkin), että pikkuisia talojahan se Piu nyt tarkoittaakin. Vai on sulla synttärit ollu!??? Oikein isosti onnea ja halauksia! Mulle oli aivan outo sana; kiira. Voin kuvitella ensimmäisiä ajatuksiasi puupömpelissä metelin kuullessasi, että ...joku vähintäänki hyökkää, niinkuin talvisodassa vihollinen tuli pitkin peltoja ja metsiä huutaen huraata lujaa. Mukavaa pääsiäisperjantaita ja sähköistyksiä!
Mitä, eikö teilläpäin ole ajettu kiirastorstaina kiiraa? Pidetty meteliä pihamaalla? Taitaa olla niin vanha perinne, ettei kukaan enää muista. Sehän oli joskus niitä ainoita päiviä vuodessa, jolloin mukuliakin kannustettiin metelöimään:)
Ja kiitos! Olen ihan koukussa onnitteluihin ja paketteihin. Siks mulla onkin kaksi synttäriä, virallinen on kuukauden myöhemmin kuin oikea.
Lähetä kommentti