Ja tällä on korvat ja tukka pystyssä kuiin lentoon lähdössä. Onneksi eivät ole missään vaiheessa mun hoidossa. Koko poppoo touhuaa jo nyt siihen malliin, että kohta tarvitaan isompi pentulaatikko ja järeämmät lelut. Kovasti toimeliaita ja jänteviä epeleitä.
Mulla on ollut pakollinen blogitauko, kun lehden teko on vienyt kaiken ajan. Tänään olin kirjoituskurssilla, tehtiin lyriikkaharjoituksia. Runot eivät ole ollenkaan mun juttu. Luen niitä mielelläni, jos eivät ole ylen metaforisia ja mielentilani sallii. Kirjoittamisesta ei taida tulla mitään. Mun suoraviivainen kupolini ei suostu muotoilemaan mitään runollista, ja raadollinen ajatusmaailmani ynnä kyyninen luonteeni estävät tehokkaasti lyyrisen lennokkuuden. Tai lennokkaan lyriikan. Miten päin vain.
Riimittely joskus onnistuu, varsinkin jos voi riimitellä ilman että pitää pelätä jonkun loukkantuvan.
No, ehkä jätän sen viimeisen kerran suosiolla väliin ja jatkan syksyllä asiakirjoituksen parissa.
Lehti on siis taittovaiheessa, ensi viikolla tehdään viimeiset viilaukset. Sitten laitetaan puhelin äänettömäksi ja keskitytään valmistelemaan sairaalaan lähtöä.
Puutarha on melkein sula. Krookukset ja lumikellot kukkivat, sinililjoja nousee niiden jatkoksi. Parvi pikkuisia vihervarpusia on piiskuttanut pensaissa jo viikon. Aurinko alkoi juuri kurkistella pilvien lomasta ja aion vähän haravoida. Ihan pikkuisen vain, se ei ole nyt mun puuhiani.
Kävin eilen puutarhamessuilla, kirjamessupalaverissa kylläkin, mutta pitihän samalla kiertää osastoilla. Ostin kuunliljoja ja pävänliljoja, molempia muutaman juurakon. Kuunliljoista toinen on valkoisena kukkiva, isolehtinen, toinen kukkii punaisena ja on kirjavalehtinen.
Päivänliljat ovat valkoisia ja kahta punaisen sävyä. Istutan ne nyt ruukkuihin, ja sitten, kun taas kykenen, kaivan ne maahan.
Mulla on ennestään komeakuunliljaa ja sitten toista, kirjavalehtistä pitkähkö rivi yhden ruusupenkin reunassa. Samoin päivänliljoja piiiitkä rivi, mutta ne ovat kaikki oranssin ja keltaisen sävyisiä, joukossa joku tumma ruosteenpunainen. Näillä uusilla reunustan penkin, jossa kasvaa euroopansorvarinpensas ja helmipihlaja ja joku muu, jota en nyt millään muista, mutta joka näkyi talvehtineen hyvin.
Mulla on kamala tapa ostaa syksyisin halvennuksesta kaikkea mahdollista puskaa ja tainta, enkä sitten aina kirjoita niitä ylös minnekään, etenkään siihen kirjaan, mihin pitäisi. Olin nimittäin kokonaan unohtanut, että ostin lamohietakirsikkaa ja löysin äsken kaksi pensasta kohdasta, jossa vielä muutama päivä sitten oli valtaisia lumikasa. Nyt mietin, onko niitä lisää sen loppukasan alla... Ja amerikansiipipähkinäkin on hukassa, mihin ihmeeseen olen sen kuopannut? Vai onko peura pistellyt suuhunsa koko taimen?
Pensasmustikat ovat jo kasvuunlähdössä. Routa oli varmaan tänä vuonna niin ohut, että kasvu käynnistyy nopeammin kuin tavallisesti. Piha on nimittäin melko paljon kuivempi kuin pari päivää sitten, vaikka aamupäivän satoi.
Lämpö nousi ulkona varjossa kolmeentoista asteeseen, joten nyt on aika lähteä ulos. Ja vähän lorvikamariinkin, jos hyvin käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti