perjantai 12. maaliskuuta 2010

aamuvarhain

Kylläpäs voi kaikkea sattua: osoittautui, että mulla on semmoinen vakuutus, että se korvaa sijaisauton kun oma on korjaamolla. Sain sen eilen, enkä sitten keksinyt mitään erikoisempaa toimitettavaa kuin kaupassakäynti.

Tänään käyn katsomassa Sohvia ja penikoita. Otan kuvia, joten palaan tänne vielä toistamiseen.

Olen selvästi paremmassa kunnossa taas. Silti multa kesti kolme päivää tehdä tavallinen viikkosiivous. Eli vieläkään ei ole puhdasta, mutta sentään sinnepäin. Piti kehittää vähän uusia tapoja ja laskea vaatimuksia, sillä jotkut asiat eivät vaan luonnistu.

Tämän hyvän jakson pituudesta ei ole mitään takeita. Voi kestää leikkaukseen asti, tai sitten ei. Siksi siitä on otettava taas kaikki irti. Olen huomannut, että tuttujen on vaikea suhtautua tähän vaihtelevaan kuntoon, kun välillä kykenen liikkumaan normaalisti ja sitten yhtäkkiä en lainkaan. Se on ihan tyypillistä nivelrikolle, mutta hämmentävää muille, kun sekä huononeminen että paraneminen tapahtuvat niin äkisti.

Takkupää lähti riemulomalle viikoksi. Toivottavasti aurinko ja rantaelämä parantaa muistia. Meille näet tuli eilen kinaa siitä, kuka on viimeksi tyhjentänyt huussin. Muistin aivan oikein, että olen tyhjentänyt sen yksin muutama viikko sitten. Tai siis melko tarkaan kuukausi sitten. Herralta oli jäänyt tämä huomaamatta, koskapa hän oli vakuuttunut että hän oli puuhassa mukana. Hän muisteli jotain aikaisempaa kertaa.

Yöllä on satanut vähän lunta ja piha on taas niin puhdas ja siisti. Tämmöisessä koirahuushollissa kevät on melko ikävän näköistä aikaa kun lumen sulaminen paljastaa koko talvisen kakkakeräytymän. Ne katoavat kyllä kevätsateiden aikana tyystin, mutta niin kauan kuin on lunta, näky on vähemmän kaunis. Hankalaakin vielä, kun kertymät ovat kaikki poluilla karvahaalarien matalajalkaisuuden vuoksi. Me mummat loikimme sitten niiden yli ja tiirailemme tarkkaan, mihin astumme...

Lehdessä oli joku ekovinkki tai muu juttu, jossa käsiteltiin vaatteiden ostamista. Että kuinka pitäisi niidenkin hankkimista harkita. Se että vanhat vaatteet tuuppaa Uffiin tai muuhun kierrätyslootaan, ei vielä tarkoita, että asia olisi hoidettu. Päinvastoin, se on vain poissa silmistä. Ja että pitäisi ostaa vain hyvälaatuisia, kauan käytössä kestäviä vaatteita.

Mietin tätä kutoessani sitä ikuisuusvillatakkiani. Mihin joutuvat kaikki akryylilangasta kudotut pukineet, polyamidi-krekkalat ja muut kestävät tuotteet. Sillä kestäviä ne ovat, eivät hajoa vielä siinäkään vaiheessa kun ovat jo perunamaalle kelpaamattomia. Miten niitä kierrätetään?
Ennen leikattiin vanhat vaatteet matonkuteiksi, ellei niitä korjattu itselle tai lapsille sopiviksi. Mulla on ollut paljon aikuisten vaatteista valmistettuja riepuja, suvussa oli monta ompeluvirtuoosia ja amerikanpakettien luoma perinne. Jopa äidin muinainen kultalammasturkki korjattiin mulle sopivaksi, homma jota en ole myöhemmin tajunnut ollenkaan. Se turjake painoi vissiin tonnin ja kävi pieneksi jo parissa talvessa. Se oli kyllä lämmin, kahdestakin syystä: se oli paksua turkista ja hyvin tehty ja se painoi niin, että sitä mukana kuskatessa tuli hiki ihan ensi metreillä, vaikk'olis ollut pakkasta kuinka.
Tänä talvena olisin tarvinnut sitä, varsinkin kun muistan kuvasta nähneeni, että alkuperäinen turkki oli melkein nilkkapituinen.

Nykyisiä keinoturkkeja ei kannata muodistaa kenellekään, sen paremmin kuin tekokuituvaatteista leikata matonkuteita. Kun yritän katsella Runonkirjoittajalle vanhoja villapaitoja huovutettavaksi, niissä on niin paljon tekokuitua, etteivät kelpaa. Pitää kohta luovuttaa oma rakas kashmir-paita, se kun on kainaloista jo kertaalleen parsittu.

Välillä tuntuu, että nykyinen uusiokäyttö ja tuunaus on oikeastaan samaa kuin maallemuutto vähän aikaa sitten: hiukan teennäistä, idyllistä ja pelkästään muotia. Sellaista, mitä tehdään että ollaan ajassa mukana muttei kuitenkaan ihan oikeasti niin, että sillä olisi merkittävää vaikutusta mihinkään.

No, mulla on paha tapa tehdä asioita vaikeimman kautta, joten turhaa on ruveta arvostelemaan toisten ratkaisuja. Jos tulee hyvä mieli siitä, että tekee lapselle mekon vanhasta pöytäliinasta niin sehän on vain hyvä asia. Maailma on pelastettavissa niin monella tapaa.

2 kommenttia:

vilukissi kirjoitti...

Se on harmi, että niitä turkkeja mentiin korjailemaan ja pienentelemään. Ne olivat niiden valmistumisaikaan todella reilunpituisia. Olisiko sulla mahdollisuutta saada jokin kotipalveluapu nyt, kun jaksat itsekin tehdä jotain apuna, niin ehtisit saada siivouksia siihen malliin, ettei tarvisi rimaa paljoa laskea. Mulle laitettiin parvekelasit ja nyt on pestävää ikkunaseinämää kahden huoneen leveyden verran, toki ei niissä ole kuin vain 2 ikkunapintaa, mutta harmittaa niin vietävästi, kun ovat niin likaiset laiton jälkeen. Lähden äitini 84v synttäreille ja tulen sittenkatsomaan pentujen kuvia!

Piu kirjoitti...

No ihan parhaaseen aikaan sait parvekelasit, pääset nauttimaan lämpimistä päivistä ja varsinkin valoisista illoista. Pestäväähän niissä kyllä riittää. Voit kuitenkin kylvää kohta tomaatteja ja muuta syötävää, siellä ne kasvavat hyvin.