Istun ja kudon. Samalla kuuntelen äänikirjaa. Aika kuluu sillälailla sekä nopeasti että verkkaan. Vähäkoira kuunteli päivällä tarkasti Sherlock Holmes'n seikkailua, tykkäsi selvästi Lars Svedbergin äänestä.
Herlokki Solmunen ei ole ollenkaan lempparilukemistoani, mutta kirjastomme valikoima äänikirjojen suhteen ei ole suuren suuri. Iltasella aloitin Kyllikki Villan Vanhan naisen lokikirjan. Se on, jos mahdollista, vielä pitkästyttävämpi, mutta silti mielenkiintoinen. En takuulla lukisi sitä, mutta kutoessa sitä kyllä kuuntelee.
Toivottavasti nämä kirjallisuustylsyydet eivät tartu pikku-ukon nuttuun ja vaikuta häneen. Aion osaltani huolehtia siitä, että ukkeli saa kuullakseen ja myöhemmin luettavakseen mielenkiintoisia tarinoita, jotka eivät pitkästytä.
Jouduin jättäytymään pois seuran kokouksesta. En kertakaikkiaan jaksanut ajatellakaan lähteväni minnekään. Enkä varsinkaan jaksanut miettiä yhtään päätöstä, joita olisi ollut tehtävä. Pääni on niin täynnä kemikaaleja, ettei edes laskeminen neljään tahdo sujua. Teen jatkuvasti laskuvirheitä ja vauvannutussa on jo melko erikoinen kuosi.
En ole huolissani, vaikka nuttu tulee hiukan yksi risti kaksi. Pojan on syytä tottua siihen, että fammunsa käsistä tulee välillä erikoisuuksia. Skarppaan siihen mennessä, kun hän menee kouluun. Ehkä.
Vaikka tunnen välillä olevani kuin kuraan kuollut kuttu, yritän vielä sinnitellä täällä tuvassani ainakin siihen asti, kunnes näen, saako tohtori jänteitä katkomalla tuloksia aikaan. Osaksi siksi, että haluaisin vielä yrittää touhuta puutarhassa. Kun kymmenisen vuotta sitten sain talon haltuuni, puutarhaa ei ollut. Vain kainaloihin ulottuvaa heinää joka paikassa. En haluaisi luovuttaa nyt, kun olen saanut puutarhan hyvälle alulle.
Toinen syy täällä roikkumiselle on tietysti se, että nyt mulla on joku, jolle tarjota se mummola. Onhan ystävät jo kauan sanoneet, että kotini on kuin lapsuuden mummola (tai museo). Olisi mukavaa, jos vielä yksi sukupolvi voisi nauttia lapsuuden leikeistä täällä kuten minä ja lapseni olemme tehneet. Siksi. Se jo yksinään riittää syyksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti