puolin ja toisin. Tosin pikkumiestä vaan nauratti, eikä suostunut heräämään. Kakka housuissa lämmitti vissiin niin mukavasti, ettei kannattanut keskeyttää unia. Turha sanoakaan, että fammunsa oli aivan myyty, ihastunut ja onnessaan.
En muistanutkaan, että pikkuvauva on niin hento ja hauras. Pieni mytty, joka selvästi vielä totuttelee uuteen maailmaansa.
Harmi vain, että tapaamisemme oli niin lyhyt. Iltapäivällä töiden jälkeen kävimme vielä pikaisesti setämiehen luona, joten olimme kotona vasta puoli seitsemän jälkeen.
Rasitus oli tietysti liikaa, ja nyt konkkaan taas kotona ja toivon kutsukirjettä sairaalaan.
Ulkona on niin lokakuinen ilma. "Päivät pienet pilvelliset, yöt pitkät ja pimeät" lokakuussa. Puutarhassa on ruska parhaimmillaan, osa pensaista on toki vielä vihreitä, muutta suuri osa punaisia ja keltaisia. Tornionlaaksonruusu on tänä vuonna kauniin punainen, mutta York and Lancaster kukkii vielä, samoin Louise Odier ja löytöretkeilijät.
Kartanoruusu Minette on tehnyt kiulukan. En muista koskaan ennen nähneeni siinä kiulukoita. Kiiltoruusujen pyöreät kiulukat ovat kirkkaanpunaisia ja niitä on paljon. Carolina on kasvattanut versonsa korkealle omenapuuhun, ja sen kiulukat loistavat kolmen metrin korkeudesta omenapuun kellastuvien lehtien joukosta. Siellä on joulukoristeet valmiina:)
Lorvikamaria saatiin taas vähän valmiimmaksi. Nostin aamulla lehtisahan pöydälle ja sahailin tuolinjalkoja. Ei meinannut ensin onnistua, mutta sitkeästi yrittämällä sain aikaan kelvolliset jalat kahteen tuoliin. Voisin kokeilla Biedermaier-sohvan puuosia seuraavaksi.
Parempi kuitenkin istua enimmäkseen kutomassa niitä Taavin tamineita, siinä ei rasitu luntioomet ja niitä kohta tarvitaan, kun ukko lähtee ulkoilemaan ja ilmat kylmenee.
Lauantain nukkiskurssia varten pitää piirrellä verhojen kaavoja, sekään ei ole rasittavaa hommaa.
Illat ovat nyt ihanan pimeitä. Poltan kynttilöitä ja nautin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti