luvassa korkeapainetta

Siis meidän tuvassa. Olemme koiran kanssa paremmalla mielellä molemmat. Koiran vatsa tai mikä lie on tervehtynyt ja entinen iloinen hännänheilutus on palannut.

Itseäni virkisti eilinen nukkiskurssi, ja sen jälkeen bongasin kylältä tutun, jonka kanssa kävimme syömässä erinomaisessa kiinalaisravintolassamme. Tuttu kertoi jonkun ihmetelleen, miksi kirkonkylään on avattu kiinalaisravintola, kun pitäjässä ei ole kiinalaisia kuin kourallinen :)

Kyllä oli hyvää. Vatsa täynnä oli mukavampi käydä kaupassa, tuli paljon halvemmaksi kuin ennen ruokailua.

Kotiin tultua piti tietenkin kantaa puita ja vettä, ja sitten olikin pakko taas istua koko ilta. No, telkkari oli auki ja kudoin vaihteeksi Taavin housuja. Ne eivät valmistu ikinä, kun koko ajan lisätään silmukoita. Tulee vissiin Onni-klovnin housut...

Ajattelin ottaa eilistä lääkettä ja mennä iltapäivällä Lukutuvalle konserttiin. Siinä menee tunnin verran, mutta jos vaikutus on eilisen kaltainen, voin illalla saada jotain muutakin aikaan kuin vaaleanvihreitä silmukoita. Vaikka kyllä niitäkin on tehtävä.

Kovasti nyt puhutaan leppoistamisesta ja downshifting on päivän sana. On mielenkiintoista nähdä, muuttuuko yhteiskunta siihen suuntaan, että rauhallisempi elämäntapa on mahdollinen, ja oppivatko ihmiset yhdistämään sen arkipäiväänsä.

En usko, että se vaatisi kovinkaan paljon uhrauksia, mutta hyvin suurta asennemuutosta kylläkin. Monella on pakkotilanne, kun elintaso ei salli suurta kulutusta. Kun olin työttömänä ja jälkikasvu asui vielä kotona, käytin paljon aikaa siihen, että sain rahat riittämään. En miettinyt juurikaan sitä, mistä jäimme paitsi, vaan enemmänkin keskityin järjestämään jokaiselle ne tärkeimmät asiat ruoan ja asunnon lisäksi.

Meillä elintason pudotus oli melkoinen, ja vieläkin on hiukan huono omatunto siitä, että annoin asioiden mennä niin pitkälle. Tiedän kyllä, että siihen olisi tultu jossain vaiheessa kuitenkin, mutta jälkiviisaus sanoo, että myöhemmin olisi ollut parempi.

Sen kuitenkin opin, miten vähällä tulee toimeen, vähillä tavaroilla ja vähällä kulutuksella. Olen erityisen ylpeä selviytymisestäni, koska minut on kasvatettu mittaamaan rakkautta tavara/lahjamäärillä.

Sekosin nyt alkuperäisestä ajatuksestani. Tarkoitukseni oli sanoa, että jos tämä leppoistaminen nyt tulee siinä määrin muotiin, että sitä ruvetaan esittelemään kaikissa naistenlehdissä, on vaarana että ajatuksesta tulee uusi "muuta maalle"-versio, jossa esitellään sieviä mummonmökkejä ja laituripiknikkejä, sen sijaan että puhuttaisiin asiaa.

Pelkistän yhteen esimerkkiin: työmatka bussissa. On suuri ero siinä, jos kiipeää bussiin ärtyneenä, istuu paikalleen ja tuijottaa apaattisena ulos tai vääntelehtii hermostuneena kun bussi matelee ruuhkassa ja siinä, kun sisään tullessaan silmäilee kanssamatkustajia, seuraa mielenkiinnolla tapahtumia sisällä bussissa ja ulkona kadulla, keskittyy olemaan matkalla hermoilematta perillepääsystä. Kun jättää arvostelun pois ja tarkastelee elämää ympärillään, näkee paljon mielenkiintoisia ilmiöitä. Ilmaista huvia.

Ihan joka paikassa voi vähän vetäytyä itseensä, asettua tapahtumien ulkopuolelle tarkkailemaan ja suojella itseään kiireen tunteelta. Ja jokainen voi miettiä kassalla, ovatko ostokseni todella tarpeellisia. Niin yksinkertaisista asioista syntyy koko liike, maallemuuttoa ei tarvita.