tiistai 27. lokakuuta 2009

syystunnelmia

Sade on lakannut. Pensaat ikkunan takana ovat täynnä hopeankirkkaita helmiä. Hellanpesässä napsahtelee hiipuva hiillos. Koirat tuhisevat pöydän alla.



Ja minä odotan. Se jos mikä kasvattaa luonnetta.



Odotan kutsua sairaalaan, lääkärin puhelua ja ennenkaikkea puhelinlaitoksen miehiä. Lupasivat tulla niin, että voin lähteä puolenpäivän aikaan asioille. Tosin mulla ei nyt olekaan asioita ennen puoli kolmea, mutta tällä menolla eivät ehdi valmiiksi siihenkään mennessä.



Odottaminen, kuten olen monasti maininnut, ei ollenkaan sovi minulle. Jos ikkunalasit kuluisivat uloskatsomisesta, mulla olisi jo aikaa sitten ollut reikä tienpuoleisessa lasissa.



Toisaalta odotus aiheuttaa levottomuutta, ja puran sitä järjestelemällä paikkoja. Olen jo siirtänyt roskapostin jätepaperiastiaan, vienyt kirjoja hyllyyn ja laittanut monta ajelehtinutta kapinetta pois näkyvistä.

Olen myös juonut päiväkahvit, lämmittänyt salissa ja tuvassa ja lukenut aamun aviisin kolme kertaa. Kirjoittanut useita sähköposteja.



Olin eilen sorvaamossa, ja sain mukaani koneen ja muut vekottimet. Luultavasti kaikki tarpeelliset kaapelitkin. Nyt kärsin sitten seurauksista, yöunet menivät tykkänään ja kävely on varmaan pari päivää tavallista tuskallisempaa.

Töitä oli kertynyt kaikenlaista, osan ehdin tehdäkin, josta syystä tulin olleeksi lähes koko päivän. Osan jätin tehtäväksi täältä kotoa.



Yritin tavoittaa Keskimmäistä, mutta kiireinen pääkaupunkilainen ei ehdi vastata maalaiseukon puheluihin:) Olisi ollut ihan asiallista asiaa: tarvitsen lisäpurkin saadakseni aikaan oman langattoman verkon ja lisäksi pitää hankkia tulostin. Hyh. Mihinkähän Munakunnan laatikkoon tai muuhun vastaavaan sen piilottaisi? Hankintoihin tarvitsen asiantuntija-apua, ja ajattelin alistaa Keskimmäisen tietämyksen omaan käyttööni. Nyt kun hän on jo iällisellä iällä, en syyllisty edes lapsityövoiman hyväksikäyttöön.



Ulkonakäydessäni havaitsin, että jonkinlaista orjatyövoimaa olisi hyvä hankkia myös puutarhatöihin. Vaahterat ja yllättäen myös tammet ovat varistaneet lehtensä lähes kokonaan, ja nurmikkoa peittää paksu lehtimatto. Tammihan pitää lehtensä usein tammikuulle asti, ne vain ruskistuvat ja irtoavat sitten lumimyrskyissä. Nyt on saunan edusta paksun keltaisen tammenlehtikerroksen peitossa.

Ei kommentteja: