hamsteri

Se on vissiin mun sukulaiseni.

Olin paikallisessa askarteluliikkeessä kiusaamassa itseäni. Myyjä Kuule Kato oli vuorossa, ja multa oli mennä hermot. Ihmettelen miten siellä riittää asiakkaita, kun jokaisen ostokset luetellaan ja arvostellaan kassalla suureen ääneen (joo, tää on hyvä, kiilteleekin niin nätisti), tyrkytetään lisää(näitä sais nyt kolme vitosella, kannattaa ostaa vaikkei tarttiskaan) ja tuputetaan mukaan mainoslehteä/ohjevihkoa/muovikassia. Mrrr. Asiakaskortti olisi välttämättä pitänyt ottaa, vaikka tässä kuussa pitäisi saada kokoon viisi leimaa á 10 rahaa. Ensi kuussa riittävästi leimattu kortti olisi sitten 5 rahan arvoinen...

Sadannen kerran päätin, että jatkossa ajan naapurikaupunkiin näitä ostoksia tekemään. Kohta kuitenkin ajattelen yltiöoptimistisesti että ehkä siellä on joku muu myyjä. Turha luulo, mun tuurilla se on aina Kuule Kato. (nimitys tulee hokemasta "....kuule kato ne on tarjouksessa.."

Mutta siis olen tod.näk. hamsterille sukua, koska rojua kerääntyy, vaikka todistettavasti kannan sitä kassikaupalla ulos. Nyt olen sentään saanut jotain näennäistä tulosta aikaan, mutta pelkään sen olevan pelkkää pintasilausta. Vähän kun raapaisee, esiin pullahtaa rojua.

Posti toi eilen kulttuuriseuralle tilatut myyjäismateriaalit. Paketti oli harvinainen ja tyylikäs: kääritty ruskeaan voimapaperiin ja ympärille oli solmittu ruskea hamppunaru. Otin siitä teille kuvan.
Ja se onkin sitten jo toinen tarina: mulla on täällä torpassa yhtäkkiä kolme toimivaa läppäriä (rojua kertyy...) joista vain yhdessä on kortinlukija. Olen kirjautuneena toiselle niistä, jossa ei ole ko. lukijaa. Koska olen aivan varma, että kamerani mukana tuli kuvien siirtoon sopiva kaapeli, lähdin sitä noutamaan. Noin vain. Enkä löytänyt, en millään.
Löysin kuusi osoitteenmuutoskorttia, joiden lähettäjät ovat kaikki jo muuttaneet uudelleen, työehtosopimuksen, jonka voimassaolo lakkasi v. 2007, puolikkaan lehtiön, kolme kaapelia joista en tiedä, mihin ne kuuluvat ja mp3-soittimeni, jota en muistanut omistavani, mutten pahus vieköön sitä oikeaa kaapelia.
Joten sen seurauksena ette nyt näe kuvaa hienosta paketista, tai Taavista, tai punaisista ruusunlehdistä. Mieleeni hiipii epäilys, että olen kantanut roskiin juuri SEN kaapelin, tai sitten se on aineellistunut johonkin toiseen ulottuvuuteen. Koska asustelen enimmäkseen yksin, ei ole mahdollista että joku olisi OTTANUT sen. Jos alan esittää sen suuntaisia epäilyksiä, on aika ruveta varaamaan paikkaa Kaukola-kodista. Luuleminen on nimittäin pettämätön dementian merkki.

Vähäkoira on missikisoissa. Huomenna vasta on koitos, mutta kun pitää saada frisööri kuntoon, niin se lähti jo eilen. Meillä on nyt leppoisaa hiljaiseloa vanhanrouvan kanssa, ollaan ihan hissuksiin.

Nukkiskurssilla tehtiin tänään vähän joulukoristeita. Osa ryhmästä teki iloisesti kaikki mitä ehdotin, osa taas teki ihan omiaan. Kaikilla taisi kuitenkin olla mukavaa. Ensi lauantaina on viimeinen kerta, kuvataan boxit ja pidetään pienet pikkujoulujuhlat.

Pimeät aamut ja illat saavat päivän tuntumaan pitkältä. Nytkin on sellainen olo, että on jo vaikka kuinka myöhä, vaikka kello on vasta viisi. Ulkona on säkkipimeää ja tuulista. Lähden tästä nyt joulusiivousta aloittamaan. Aion nimittäin pestä saunan, viimeisen kerran tänä vuonna. Oikeastaan se pitäisi pestä juur jouluksi, että joulusaunanautinto olisi paras mahdollinen, mutta hyvä siitä nytkin tulee.