Nyt en sitten olekaan enää saikkella. Ainakaan toistaiseksi. Olen vaihteeksi etätyöntekijä. Etätoimihenkilö. Etäassistentti. Tuntuu enimmäkseen lähieläkeläiseltä.
Mutta siis sairasloma keskeytettiin, se tuntui turhalta kun kuitenkin teen 90% työstä kotona. Nyt riippuu työnanajan suhtautumisesta, jatketaanko sairaslomaa vai muutetaanko työnkuvaa. Huomenna käyn neuvottelemassa asiasta samalla kun käyn hammaslääkärillä.
En kyllä jaksaisi, kun tämä päivä oli melko raskas. Sairaalassa oltiin yli tunti myöhässä, vaan enpäs saanut parkkisakkoja sen vuoksi.
Magneettikuvaus ei ole ihan kamalaa, jos siihen putkeen ei tarvi työntää päätään. Jossakin vaiheessa vaivuin melkein uneen, kun kuulokkeista tuli jotain lullulauluja ja väsytti niin. Toki jytinää ja pauketta riitti, mutta kuten sanottu, se ei tuolla takamuksen kohdalla ole niin rasittavaa.
Kävin samalla reissulla katsomassa Taavia. Vein kastemekon ja ihastelin pikku-ukkoa hetken aikaa. Hän ei nyt ollenkaan jaksanut herätä tervehtimään fammuaan, vaan katseli unia mieluummin. On vieläkin kuulemma yökyöpeli eikä juuri nuku iltayhdeksän ja aamu kolmen välillä.
Nykyisin pikkuvauvoilta voidaan verikokeen perusteella kartoittaa mahdollisuus sairastua erilaisiin sairauksiin, kuten 1-tyypin diabetes. Sitä rasitetta Taavilla kuulemma ei ole, muut vastaukset tulevat myöhemmin.
Ex-miehen uusi rouva on ollut huolissaan, voiko hän osallistua ristiäisiin. Vaivautuuko joku, aiheuttaako hankaluuksia? En minä vaan tiedä. Yhtään en tiedä, miltä tuntuu nähdä entinen miehensä uuden naisen kanssa. Ei ole kokemusta. Mutta ymmärtääkseni tulen senkin pian tietämään ja kokemaan.
Täällä tuvassa on vähän kylmä, kun olen ollut koko päivän poissa. Varsinkin kun joka paikassa missä kävin oli vaikka kuinka lämmintä. Jossain näin lämpömittarin, joka näytti 23,9 astetta. Ei ihme jos nyt tuntuu 20 astetta kylmältä.
Täksi illaksi olisi ollut kokousmeno, mutten jaksa. Samoin olisi kotimatkalla pitänyt käydä luovuttamassa verta, mutten jaksanut sitäkään. Menen, kunhan saan lääkkeiden määrää vähän vähemmäksi.
Muuten tuollainen ihmisten ilmoilla pistäytyminen on virkistävää. Oli mukava huomata, että maailma on mallillaan, vaikken olekaan sitä vahtinut. Ja ettei mikään ole niin paljon muuttunut, etteikö siihen voisi hypätä mukaan suuremmin harjoittelematta.
Ja koska olen ollut niiiiin reipas, saan avata pienen suklaalevyn ja ahmaista sen samantien. Jos vaan haluan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti