Epämiellyttävä yllätys, kun puhelimeni lopulta sanoutui irti palveluksesta ja hankin uuden: sim-kortilla ei ollutkaan kuin osa numeroista, ja menetin numeroiden lisäksi muutaman ystävän osoitteen sekä tärkeimpänä kaikista Taavin kuvan.
Hyvä esimerkki taas, miten sitä tuudittautuu luottamaan tekniikkaan, joka sitten kuitenkin jättää pulaan. Vanha kunnon osoitekirja tulee luotavaksi, ja siihen on vissiin syytä lisätä puhelinnumerotkin. Varmuuskopioita tarvitaan.
Uudella puhelimella voi soittaakin! Kokeilin nyt aamulla ja hyvin pelitti. Eilinen ilta meni sen salaisuuksiin tutustuessa, ja saunan lauteilla pukkasi mieleen, että vaikka se tekee monenlaista odottamatonta, en ollut lainkaan varma voiko sillä soittaa toiselle ihmiselle. Se nimittäin soittaa radiota ja tallennettua musiikkia, ottaa kuvia ja videoita, lähettää ja ottaa vastaan sähköposteja ja mitä vielä... kertoo senkin että olen eksyksissä (tää on pitkä juttu, kerron joskus).
Taskulamppu voi olla hyvinkin tarpeen mökin eukon puhelimessa. Partakonetta en ole vielä siitä löytänyt, se voisi olla hyvä Takkupäälle...
Torstaisin aamutoimet venyvät, kun posti tuo kaksi, joskus kolmekin aamulehteä. Niiden parissa menee pitkä tovi.
Lukiessani tänään lehtiä alkoi yhtäkkiä ärsyttää otsikointi: Jalankulkija jäi auton alle... Miten niin jäi? Aivan kuin tallustaja olisi kiusallaan tai muun telemisen puutteessa päättänyt hankkiutua liikkuvan ajoneuvon ruhjomaksi. Onko jutun kirjoittaja tutkinut, ettei kysymyksessä ollutkin tapaus Autoilija ajoi jalankulkijan päälle?
Samoin oli toisessa jutussa yritetty liikaa. Pienellä kirjoitetussa yläotsikossa (tällä lienee jokin nimi?) oli asia: "Vaatimus murhan yrityksestä tärkeä ennakkotapaus". Sen jälkeen käsittämätön pääotsake: "Korkein oikeus tutkii poliisia kohti pysäytysratsiassa kaahanneen jutun". ???
Tulee mieleen että sanomalehdet ovat itse syypäitä lukijakatoon. Kuka jaksaa aamukuudelta keskittyä jutun kaahaamiseen poliisiratsiassa?
No, näihin pitää suhtautua kuin elämään yleensä: Mielenkiintoista. Voin hyvin kuvitella ettei uutisten kokoonhaalijalla ole aina aikaa eikä silmää järkevien otsikoiden miettimiseen. Silti kaipaan selkeää, yksinkertaista otsikointia, mielellään oikein kirjoitettuna.
Koskapa lehdenlukua on tänään riittänyt, riittää myös havaintoja. Onko mielikuvani väärä, vai onko viime aikoina veden keittäminen lisääntynyt? Taas oli lehdessä juttu, että "Talousvettä ei enää tarvitse keittää Itä-Porissa". Mielestäni näitä juttuja on ollut useita kesän ja syksyn aikana.
Onko niin, että taannoinen Nokian jupakka aiheutti uutisointiherkistymistä, vai onko veden likaantuminen yleistynyt? Olemme tässä asiassa eläneet kuin pellossa, käyttäneet (edelleen käytämme) juomakelpoista vettä turhuuteen, likaamme edelleen vaikkemme aina jää kiinni ja taivastelemme turhaan kiinalaisia jotka pilaavat vesiään. Aloitetaan maailmanparannus tässäkin asiassa itsestämme.
Puhdas juomavesi on niin tärkeä asia, ettei sitä ylitä juuri mikään. Olen itse aivan mahdoton, en voi juoda vettä joka on värjäytynyt tai maístuu jollekin. Keitän kyllä sellaisesta vedestä teetä tai kahvia ja juon sitä, mutta kun juon pelkkää vettä, sen pitää olla hyvää.
Olemmeko nyt samassa tilanteessa kuin suurin osa maailman ihmisistä: juomavesi on aina keitettävä, suoraan hanasta ei voi juoda ja turvallisin vesi on pullovesi?
Jos Taavi kasvaa sellaiseen käytäntöön, hän ei sitä osaa surra, mutta fammunsa suree hänenkin puolestaan. Puhtaan veden juominen janoonsa suoraan lähteestä on nautinto. Sen soisi kaikille, myös tulevaisuuden eläjille.
Marmatuksen vastapainoksi lehdissä oli toki positiivistakin luettavaa: Lasse Pöysti tekee töitä 80-vuotiaana eikä tiedä vielä mitä tekee, kun jää eläkkeelle.
Ollapa yhtä onnekas kuin Pöysti. Hän on valinnut/löytänyt työn, jota jaksaa ja haluaa tehdä niin kauan kuin on kysyntää. Lisäksi työ on sellaista, jota muutkin arvostavat.
Oman työni arvostuksen kohottamiseksi siirryn nyt työmaan puolelle. Toivottavasti en kompastu työmatkalla kuorsaavaan koiraan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti