Tänään on taas pienoismalliprojekti liikahtanut eteenpäin. Teimme jälleen kerran materiaalikokeiluja mutta myös valmista: tasoitimme pohjan muotoiluja Oivalla. Pienen suttaamisen jälkeen homma sujui ja tulos oli lorvikamarin ovea sulkiessa oivallinen.
Tilanne voi tietysti muuttua kun tasoite kuivuu ja pahvialusta asettuu muotoonsa. Mutta aina voi kuitenkin tehdä jotain, ihan hukkaan työ ei mene.
Jälleen kerran pohdimme mittakaavan muutosta. Ehkä kuitenkin tekisimme puolet pienemmän, 1:200? Se olisi mukavamman kokoinen käsitellä ja kaikkea. Lopulta kuitenkin päätimme pysyä aloittamassamme koossa. On hyvä, jos pienoismallin ympärille mahtuu riittävästi ihmisiä, kun suurin tarve sille on silloin, kun museossa on iso opastettava ryhmä. Ihan pienen levyn ympärille mahtuu vain muutama ihminen, loput saisivat katsella toisten olkien yli.
Jaoimme myös nettikaupasta tilatut nauhat ja silmäilimme vähän nukkistarvikkeita. Nyt on sellainen olo että pitää ehdottomasti tehdä jotain boxin suhteen. Mulla on siinä jokin ajatusvirhe, en ole mitannut huolellisesti enkä saakaan siihen mahtumaan kaikkea mitä ajattelin. Hyvä siitä tulee silti, erilainen vain kuin olin ajatellut.
Sain sievän kynttelikön pikkujoululahjaksi, se on nyt Neitien förmaakin pöydällä. Otan kuvan kunhan valoa joskus on riittävästi. Nukkis on huushollin pimeimmässä kohdassa, joten kuvaaminen ei ole ihan helppoa.
Yölläkin vaivasi nukkekotimurhe. Sain nimittäin kesken unien sellaisen vakaumuksen, että Neitien on saatava kunnollisen kokoinen talo, ja nykyisestä tehdään koti ihan tavalliselle pienperheelle tai modernille, hyvätuloiselle pariskunnalle. Nykyisinhän on tapana rakentaa talo, jossa on iso olohuone ja paljon pieniä koppeja nukkumiseen, ruoanlaittoon ja sen sellaiseen. Juuri kuten Neitien talo.
Mihin helkkariin sellaisen ison kartanon sitten sijoitan? Sinne vissiin, kun tänne ei mahdu. Sellainen kaappi kuin Varmalla olisi hieno. Sellaiselle juuri ja juuri saisin raivattua tilaa. Ehkä.
Tai jos löytyisi sellainen kaunis, hyvänmallinen talo, joka mahtuisi saliin palmun alle, niin ehkä sellainen edes...
Pienet projektitkin tuottavat vielä tuskaa. Johonkin nekin on sijoitettava, roomboxit ja muut pienet interiöörit. Lorvikamariin voisi laittaa hyllyn ylös seinän rajaan? Tai miksei yhtä hyvin tupaan ja saliin esim. oven yläpuolelle?
Kaikki valmistuu mielessä paljon nopeammin kuin todellisuudessa. Tänään puhuimme kahvilla siitä, miten paljon enemmän nyt vanhempana elää juuri tässä ajassa, eikä enää odottaen tulevaa. Tämä nukkekotielämä taitaa olla siinä asiassa poikkeus. En millään saa aikaan niin paljon valmista kuin mieli tekisi. Vaatii kuitenkin jonkinlaisen rupeaman että ehtii keskittyä, etsiä kaikki tarvittavat kamat ja useimmiten, kun ei ole valmista ohjetta, aikaa menee silkkaan pähkäilyyn melkoisesti.
Jospa huomenna olisi jotain kuvattavaa, niin laitan sitten tännekin näytille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti