Iltateen myötä mieli virkistyi. Köröttelin laina-autolla kotiin, ja matkalla kypsyi päätös: huomenna ja ensi viikolla käytetään lounastunnit autokauppoihin tutustumiseen. Nyt saa luvan loppua tämä kärvistely, taikka sitten jään kotiin.Yleensä lasken ja suunnittelen tarkasti, mutta nyt aion noudattaa sisäistä tunnetta, joka sanoo, että nyt on oikea aika vaihtaa kulkuväline ehompaan. Hyvin palvellut relluni pääsee ansaittuun lepoon ja sen myötä elpyvät myös hermoni.
Tänään oli myös pieni merkkipäivä: Sohvi oli ensimmäisen kerran koko päivän Lillin kanssa, eikä häkissä kuten tähän asti. En jaksanut aamulla koota häkkiä, ja niin jätin ne tänne keskenään. Pahoin aavistuksin, sen myönnän. Illalla kotona odotti sitten kaksi varsin iloista ja hyvin käyttäytynyttä pikku koiraa, eikä edes matot olleet kasassa. Oliko vahinko vai onko opittu elämään sievästi, aika näyttää.
Uuden vuoden lupauksia kysytään joka puolella, mutta en ole semmoisilla itseäni tavannut kiusata. En tee sitä nytkään, mutta joistakin asioista suunnittelen luopuvani. Aika on muutoksille yhtä hyvä kuin joku toinenkin, eikä onnistuminenkaan seiso annakassa. Kun vain riittäisi rohkeus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti