Eihän se auto sitten herännyt aamulla. Tulin taksilla ja bussilla, ja Ystävällinen Henkilö toi loppumatkan pysäkiltä sorvin ääreen.
Nyt ylläni majailee musta pilvi. Ja mielessä epätietoisuus. Miten yläkerran ukko on ajatellut tämän hoituvan? ja koska se selviää minulle?
Sen verran olin omatoiminen, että soitin sekä luottokorjaamoon että viimeksi käytettyyn. Kumpikaan ei ota vastaan ennenkuin loppiaisen jälkeen. Saan toki auton lainaksi, mutta mutta. Se ei vielä kirkasta oloa.
Mieliala on semmoinen, että on pakko vähän kiroilla ettei alkaisi itkeä. Kummastakaan ei ole hyötyä, joten yritän välttää ärräpäitäkin, ainakin julkisesti. Enkö voisi vain olla kotona piilossa?
Ilmapiiriä ei ollenkaan kohenna se, että valvoin kahteen asti lukien Karamellikengät loppuun, ja sitten nukuin ihan vähän ja huonosti aamuyöllä. Kirjalla oli vaikutusta, mutta autokin tuli uniin muiden harmitusten kanssa.
No, eipä tästä päivä voi kuin parantua. Ihan kaikki asiat eivät sentään ole pielessä. Vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti