Eilen piti lähtemäni kirkonkylään ruokaostoksille ja samalla kulttuuriseuran myyjäistalkoisiin, mutten kyennytkään ajamaan autoa. Kaasupolkimen painaminen sai aikaan niin kovan kivun lonkkanivelessä, etten olisi uskonut sellaisen olevan mahdollista. Kun sentään pystyn kävelemään melko pienellä kivulla ja istumaan lyhyitä aikoja.
Oli pakko soittaa etten kykene tulemaan, ja nämä kultaiset seuralaiset tulivat hakemaan. Pääsin mukaan myyjäisvalmisteluihin ja illalla tuotiin takaisin kotiportille. Ihania ihmisiä.
Valmistelut etenivät seuran tyypilliseen tapaan: kaikessa rauhassa. Joimme teetä ja pohdimme puuhailun ohessa kaikenlaisia elämänilmiöitä. Vaikka touhu olisi ulkopuolisen silmissä varmasti näyttänyt melko päämäärättömältä, saimme valmista suurinpiirtein niin paljon kuin olimme suunnitelleetkin. Ja kuten aina, meillä oli mukavaa ja kotiin lähdimme hyvällä mielellä.
Tosin huomasin aamulla, että se kaupassakäynti jäi. Kaapissa on lähinnä valo ja hyllyt. Mutta illalla on pikkujoulut ja siellä saa hyvää ruokaa. Puurolla pärjää sinne asti.
Ulkona ei päivä oikein jaksa valjeta. Vesisade on vienyt kauniit lumikoristeet, vaikka lunta on maassa vielä paikoitellen. Säätiedotus lupasi vesisadetta koko päiväksi, joten on turhaa vääntää hiuksiin kiharoita illaksi. Ne suoristuvat vähemmässäkin kosteudessa.
Olen tehnyt pientä jouluun tähtäävää raivausoperaatiota sikäli kuin luntioomet antaa myöden. Se on tavanomaisen hankalaa, kun en omista käteviä komeroita joihin lykätä tavarat piiloon. Tosin en ole koskaan ollut komeroonpiilottajatyyppiä, silloinkaan kun komeroita oli. Ja siihenhän sitten menee aikaa, kun pitää yrittää keksiä, mihin järkevään paikkaan sijoitan tämän tai tuon, vai onko se lopulta tarpeeton ja laitetaanko se siinä tapauksessa roskiin vai voisiko joku muu tarvita sitä? Kaikella lailla ihminen itseään kiusaa.
Annan konkreettisen esimerkin: vanhaa saunaa purettaessa se tyhjennettiin, ja sieltä tuotiin kaikenlaista rompetta porstuaan ensihätään. Siellä on nyt mm. neljän puolen kilon pakettia mäntysuopaa ja ainakin yhtä monta juuriharjaa. Kuka tarvitsee? Täältä voi tulla hakemaan. Juuriharjat toki voi polttaakin, mutta suopa mahtaa palaa huonosti.
Kyllä minä pesen mattoja, jos joku sitä ihmetteli. Mutta se käy nestemäisen suovan ja painepesurin avulla ja on siten tehtynä mukavaa. En ymmärrä kuka on hamstrannut palasaippuaa tuollaisen määrän?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti