Jouduin alistumaan ja jäämään sairaslomalle loppuviikoksi. En vaan kestänyt jatkuvaa särkyä, johon eivät tehoa särkylääkkeet, ainakaan sallituissa määrin nautittuna. Enempää ei ole halua niitä napsia.
Jouduin tietysti ajamaan yksin kotiin, joka oli jo melkein liikaa. Ajoin sinnikkäänä suoraan arkeologiakeskukseen, jossa olin luvannut auttaa joulupuuron tarjoilussa. Siellä ei tarvinnut/ehtinyt istua, joten särky hellitti ja mielikin piristyi. Kyläläiset viihtyivät glögin ja puuron voimalla, ja jutut olivat hauskoja. Muutamia en ollut tavannutkaan kuin viime vuoden puuroillassa, joten juttua riitti. Pääsimme lähtemään vasta kahdeksalta, kun siivoukseenkin meni vähän aikaa.
Koirat odottivat kintut ristissä kotona, mutta ovat kyllä siitä ihania, ettei mitään mielenosoitusta seurannut tavallista pidemmästä päivästä. Nyt ne ovat aivan onnessaan, kun tajusivat, etten ole lähdössä minnekään. Lilli kuorsaa jaloissani, ja Sohvikin salin kynnysmatolla, vaikkei oikeastaan saisi olla salin puolella ollenkaan. Sali on isojen tyttöjen huone, jossa pitää osata käyttäytyä.
Nyt saa istuminen riittää, sanovat nivelet. Eli palaan asiaan kun taas kykenen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti