Koko lailla talvinen maisema, vai mitä? Eikä lunta ensinkään.
Tammenlehti on joulun kunniaksi aivan piparkakku-ukon kuosissa.
Koirat ulkoilevat mielellään, mutta eivät jää itsekseen pihalle. Miinus neljä astetta on karviaisille jo todellinen talvi, samoin kuin kuurainen kallio on riittävä hanki.
Kuura tekee maisemasta talvisen. Tämä voi hyvinkin olla talvisin kuvani tänä vuonna, ja vaikka koko talven ajalta.
Marjakuusen salat paljastuivat ilta-auringon viimeisten säteiden kadotessa. Syövätköhän linnut näitä, vai varisevatko ne keväällä maahan?
Sytytin juuri viimeiset kynttilät, huomenna pitää käydä hankkimassa uusia. Olen polttanut viimeisen viikon aikana yli kolmekymmentä kruunukynttilää ja useita tuikkuja.
Sillä on ollut seurauksensa. Pesin tänään ilmalämpöpumpun suodattimet, ja hyvä oli, että ryhdyin puuhaan. Ne olivat aivan nokiset, eivät oikeastaan pölyiset lainkaan kuten yleensä. Tämän huushollin peseminen on yleensäkin nokista hommaa, mutta joulukynttilät lisäävät noen määrää näköjään merkittävästi.
Olen iltapäivän aikana tehnyt monenlaista viikonloppuaskaretta. Pessyt pyykkiä, kantanut vesiä ja puita, ja järjestellyt. Huomasin tehdessäni, että moni asia tuli tehtyä viimeistä kertaa tänä vuonna. Seuraava pyykkipäivä on viikon päästä, ensi vuonna. Samoin suodattimien pesu tapahtuu vasta ensi vuonna seuraavan kerran. ja niin edelleen. Taianomaista aikaa tämä vuoden vaihde.
Ulkona on kaunis iltarusko. Vaikka taivas näytti pilvettömältä aivan hetki sitten, ilta-aurinko värjää vaaleanpunaiseksi vähäisen hattaran peltoaukean yläpuolella. Puut kuvastuvat taivasta vasten kuin tussipiirtimellä vedettyinä, ja metsänreuna on sysimusta. Kuurainen maa heijastaa vähäisen valon, ja näyttää missä tie katoaa metsän uumeniin.
Tuvassa on hiljaista. Tänään en ole juuri kuunnellut edes radiota, telkkari on ollut kiinni koko päivän. Olen lukenut viimeistä kirjaston kirjaa, Joanne Harrisin Karamellikengät. Sen parissa vietän illan, lukuunottamatta aikaa, jolloin katson päivän Hercule Poirot'n. Ihan koukussa, ollut jo monta vuotta. Minua ei kannata houkutella mihinkään kyläilemään, jos on luvassa Christien filmi. Ei vaikka olen lukenut joka kirjan kolmella kielellä ja useaan kertaan.
Vaikea riippuvuus ei ole selitettävissä, eikä näköjään parannettavissa. Siispä kärsin urhoollisesti ja keitän pannullisen teetä lämmikkeeksi.
Eilinen hullumainen telkkaripläjäys oli Bollywood-versio Austenin kirjasta Ylpeys ja ennakkoluulo. Jäin katsomaan sitä, vaikka olin vakaasti päättänyt mennä aikaisin vällyihin. Teksti toimi kohtalaisen hyvin, mutta kävi mielessä, oliko kysymys parodiasta vai tosissaan tehdystä hauskasta versiosta? Intialaisten sielunelämä on aivan vierasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti