perjantai 21. elokuuta 2020

päivä no 21

 Olen vienyt vaatekeräykseen neljä kassillista vaatteita ja jonkin verran niitä on mennyt Molokin kitaan. Silti kaapissani on vielä vaatetta loppuelämäksi. 

Vuosikymmeniä sitten perunkirjoituksessa lueteltiin vainajalta jääneet vaatteet hyvinkin tarkkaan ja niille määriteltiin myös arvo. Nyt rievut taitavat pikemminkin vähentää jäämistön arvoa, viimeistään siinä vaiheessa kun niiden hävittämisestä aletaan periä maksu.

Paperinkeräyslaatikko on myös vastaanottanut jonkin verran tarpeetonta aineistoa. Paljon sitä ei ollut, mutta tuntui hyvältä päästä siitäkin eroon.

Muuton (toivottavasti) lähestyessä tarkastelee kapineitaan ja suhdettaan niihin. Olen huomaavinani KonMarin vaikutusta, sillä enää ei esineisiin liity muistoja vaan ne on valittu mielihyvän vuoksi. Luovun hyvin herkästi esineistä, joista en pidä. Harkitsen myös aika pitkään, ennen kuin hankin mitään uutta.

Jotta ei menisi ihan siirappiseksi, pitää tehdä tunnustus toiseen suuntaan: vaikka oma puutarha on yhä vain ykköshaaveeni puuhellan ohella, huomaan etten enää jaksa hoitaa edes pientä rivitalopihaa. Jatkossa tyydyn parveke-elämään.


Ei kommentteja: