Lueskelin aamulla lehtiä odotellessani että Sohvi syö aamuruokansa.
Iltalehden otsikko "Ihmis-Ken käytti 33000 euroa ja 9 litraa täyteainetta takamukseensa" sai minut miettimään, paljonko ihmiseen voi lisätä täyteaineita enennkuin tulee ongelmia kuoleman jälkeen? Maatuvatko nämä aineet, poistetaanko niitä ennen hautausta tai tuhkausta? Kun itselläni on uusia varaosia, niin ovatko ne vaaraksi krematorion laitteistoille? Tai työntekijöille? Keraamiset osat eivät maadu mutta miten niille käy kovassa kuumuudessa? Entä tuolle 9 litran täytteelle, joka lienee kyllä harvinaisen suuri määrä?
Otsikko ei sen enempää herättänyt kiinnostusta, kukin tehköön kehollaan mitä haluaa. Huomaan vain nykyisin yhä useammin miettiväni asioiden ympäristövaikutuksia, tällä kertaa vähän kolkosti.
Juuri muuta ei lehdissä nyt olekaan kuin korona-uutisia ja julkimoiden sensaatioita.
Sellainen muutos tapahtui koronteenin aikana, että kun urheilu-uutisia ei juuri ollut, niin sanomalehdissä alkoi olla ihan asiallisia artikkeleja mielenkiintoisista aiheista. Oli vaihteeksi jotain ihan luettavaakin, ettei koko aamukahvi mennyt vain otsikoita silmäillessä.
Nyt ne ovat jälleen vähentyneet,
Aamulenkin jälkeen Sohvi kävi nukkumaan ja minä aloitin päivän toimet. Mukavaa kun ei tarvinnut vaihtaa vaatteita ja tehdä eväitä. Vaikkei niissä hommissa mitään vikaa olekaan, tuntuu leppoisalta vain avata kone ja ryhtyä hommiin.
ja välissä ehtii kirjoitella tätä päivitystä 😳
Olen harmikseni sekaantunut sellaiseen pieneen vesilasimyrskyyn, jonka selvittely tuntuu naurettavalta. Hämmästyin sen herättämää tunnetta, jonkinlaista ahneuden ja pikkumaisuuden nostamaa myötähäpeää.
Päädyn luultavasti jonkinlaiseen kompromissiin, jotta pääsen eteenpäin. Ihmiset nyt ovat omanlaisiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti