Aika kuluu hitaasti. Tässä vaiheessa tehtävää on vähän eikä sekään vähä juuri kiinnosta. Motivaatiot on menneet ja on semmoinen välitila-olo. Ei enää tätä, mutta ei vielä tuotakaan.
Asuntoni ei kiinnostanut eilisessä näytössä ketään, mikä on hämmästyttävää vaikkakin odotettavissa. Autotehtaan lomautukset eivät varsinaisesti piristäneet asuntokauppaa. Ne kaksi kiinnostunutta tuomitsivat kovin sanoin: autokatos on liian kaukana, vessa liian pieni ja huonejärjestys sopimaton.
Suunnittelemattomuuteni on pantu merkille lähipiirissäni. Olen huomaavinani lievää huolestumista siitä, että olen haluton pohtimaan tulevaisuuttani ja sitä, miten se järjestyy.
Siitä huolimatta annan asioiden mennä omalla painollaan. Kyllä ne johonkin suuntaan ajautuvat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti