Aamuisin huomaa miten kesä on edennyt. Ohrapelto aamulenkin varrella kiiltelee hopeisena ja valo tulee vähän toisesta kulmasta kuin kesän alussa.
Illat ovat vastaavasti hämärtyneet niin, että nukkumaan mennessä pitää sytyttää lamppu.
Ajatukset vaeltavat, mieli pyörittelee menneitä ja tulevia. Ei varsinaisesti pelota, mutta olo on välillä varovaisen innostunut ja toisinaan erittäin vastahakoinen.
Muutos on mahdollisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti