Näin aamulla ensimmäisen kurkiauran tänä syksynä. Ne lensivät matalalla mutta ääntelemättä, vain siipien suhinaa kuului. Sohvin kuulo on jo niin alentunut, ettei se havainnut lintuja lainkaan.
Nuorempana se haukkui kaikki kurjet ja joutsenet, ties mistä syystä vain niitä.
Pidän sumuisista aamuista. Tänään olimme liikkeellä niin myöhään, että sakein sumu oli jo haihtunut. Olemme vähän laiskistuneet aamutoimissamme kumpikin.
Olen toipunut lonkkaleikkauksestani hyvin, mutta harmikseni polvi on alkanut vaivata. Olisi kohtuullista, jos alkuperäiset kehonosat kestäisivät koko käyttöiän, mutta mikäpä nykyisin enää on kestävää. Onneksi ihmisiä vielä korjataan, toisin kuin koneita.
Raikastuneet ilmat ovat aiheuttaneet lieviä huolia. En oikein osaa aamuisin päättää, mitä pukisin ylleni toimistolle. Tuntuu että aina on vaatetta liikaa tai liian vähän.Olen tyytyväinen, kun huoleni ovat näin pieniä.
Tulipa vielä mieleeni, että onko terveellisempää syödä neljä muffinia kerralla vai yksi muffini neljänä päivänä peräkkäin? Tämän tahtoisin mielelläni tietää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti