Viileät aamut ovat palanneet ja lenkkeily koiravanhuksen kanssa on huomattavasti helpottunut. Äänikirjan kuuntelu auttaa verkkaisen tahdin ylläpitämistä. Sohvi teputtaa perässäni hitaasti taluttimen mitan päässä, mutta tulee kuitenkin. Sitkeästi.
En halua puhua vielä syksystä, mutta sitä kohti tietysti ollaan menossa.
Olen jäänyt osattomaksi koronan aiheuttamista vastuksista. Tapaiselleni introvertille ei kevään ja kesän rajoitukset olleet mitenkään mahdottomia. Pidän luontaisesti turvavälejä ja kartan ihmisjoukkoja. En höpöttele kenenkään kanssa kaupan käytävillä enkä tuppaa kassajonossa kannoille.
Kerrankin pidättyvistä tavoistani on tullut tavoiteltava käyttäytymismalli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti