tavaratuska juuri joulun alla

 Muutto paljasti taas, kuinka paljon epämääräistä tavaraa ajelehtii nurkissa. Tai pöydillä ja laatikoissa.

Koska tilaa on vähemmän, tuntuu ahtaalta. Kaappitilat on huonosti suunniteltu ja niissä on runsaasti hukkatilaa: kymmenen senttiä syviä lankakoreja kolmenkymmenen sentin välein. 

Joudun siis hankkimaan pari laatikostoa, joihin saan sijoitettua mm. alusvaatteet ja toiseen maalaustarvikkeita.

Suurin vaiva on sijoittaa kaikenlainen pikkusälä, joka on kuitenkin tarpeellista. Tai ainakin sellaista, jota saattaa joskus tarvita, kuten tulitikut tai paristot. Täällä ei ole yhtään sopivaa laatikkoa johon voisin tyrkätä tuollaiset tavarat.

Kirpputorikaan ei tuo pelastusta, siellä ei kierrä mikään. Käyn vielä tänään maksamassa toisen viikon, mutta sitten ne tavarat menevät kaatikselle tai lajittelukeskukseen, mihin nyt tavaroita voi hävittää. 

Entisen keittiön pöydän ja tuolit vien kierrätyskeskukseen ja samaan paikkaan tarjoan kaikki ylimääräiset johdot, vanhan tietokoneeni ja jonkin radiontapaisen, joka on ilmaantunut ties mistä. 

Eli kun tässä nyt on joulu tulossa, niin pahus sentään, jos ostan kenellekään mitään. Enkä totisesti toivo myöskään saavani mitään. Vaikka pidänkin lahjoista ja ne ehdottomasti kuuluvat jouluun, niin nyt on harkittava todella tarkkaan lahjomisia.

Parasta olisi, jos lahjukset olisi käytetty loppiaiseen mennessä eikä mitään säilytettävää jäisi. Tai ne olisivat käytössä joka päivä ja sitten helposti kierrätettäviä tai vaikka helposti maatuvia.

Tämä aika on viemässä ilon vähän kaikesta juuri siksi, että aina tulee huono omatunto ja ympäristöahdistus. Pitäisi opetella uusia tapoja ilahduttaa läheisiä (ja osata myös ilahtua itse), uusia tapoja harrastaa (miten sujuu neulominen tai akvarellimaalaus virtuaalisesti?) jotta voisi hyvällä omallatunnolla elellä jättämättä lapsenlapsilleen perinnöksi enää lisää ongelmia.

Nyt taitaa olla parasta lähteä ulkoilemaan. Se on toistaiseksi vielä hyväksyttävä harrastus.

päivä no 21

 Olen vienyt vaatekeräykseen neljä kassillista vaatteita ja jonkin verran niitä on mennyt Molokin kitaan. Silti kaapissani on vielä vaatetta loppuelämäksi. 

Vuosikymmeniä sitten perunkirjoituksessa lueteltiin vainajalta jääneet vaatteet hyvinkin tarkkaan ja niille määriteltiin myös arvo. Nyt rievut taitavat pikemminkin vähentää jäämistön arvoa, viimeistään siinä vaiheessa kun niiden hävittämisestä aletaan periä maksu.

Paperinkeräyslaatikko on myös vastaanottanut jonkin verran tarpeetonta aineistoa. Paljon sitä ei ollut, mutta tuntui hyvältä päästä siitäkin eroon.

Muuton (toivottavasti) lähestyessä tarkastelee kapineitaan ja suhdettaan niihin. Olen huomaavinani KonMarin vaikutusta, sillä enää ei esineisiin liity muistoja vaan ne on valittu mielihyvän vuoksi. Luovun hyvin herkästi esineistä, joista en pidä. Harkitsen myös aika pitkään, ennen kuin hankin mitään uutta.

Jotta ei menisi ihan siirappiseksi, pitää tehdä tunnustus toiseen suuntaan: vaikka oma puutarha on yhä vain ykköshaaveeni puuhellan ohella, huomaan etten enää jaksa hoitaa edes pientä rivitalopihaa. Jatkossa tyydyn parveke-elämään.

siin oltti!

Eiläses A-studios kerrotti, et muillaki on ollu onkelmi lonka tekonivelen kans. Samanlaissi ko mul viime kevän. Laskin, et pelkästäs sen tamperelaise sairala, mikä ohjelmas mainitti, potilaist viiskymment voi jouttu uurestas leikkaukse. Harmitta heijän pualestas.
Toivon kovaste, et tilastot ei pir paikkatas ja tapauksi olis Suames vähemmä ko Enklannis. Ei nii, et niit sais missä oll, mut ko eres meil.

Ohjelma ol siinäki oikkias, et toipumine kestä kaua, varsinki uusintaleikkauksest toipumine. Tekki olet päässy siit osallisiks, ko olen tääl koko suve valittan oloan. Jos ny joku lukija sattu olema samas tilanttes taikk jonku lähene taikk tutt joutu tekonivele vaihto, ni älkkä kovaste murhettuko. Mee olen yksilöi ja se mikä o mul vaikkia, voi toisest tuntu pikkuasialt. Tiätyste on myäs päinvasto.

Tärkkent olis et o joku kenel voi puhel, kuka ei kyllästy (!) ja yrittä käänttä ajatukse muuhal, jotta valost kohre. Mua o siunattu tämsil ystävil, onneks, muuto olisin joutun jo piiril.

Tähän tul pitkä plokitauko, mut en ol, kiitos kysymäst, viän konettan romukoppan mut ko olen ollu kiirune töitten kans. Kaik illat mene yleishyäryllises toiminnas ja päivät tiätty tyätöis, nii et omat asiat tuppa jäämä hoitamat. Ja ploki o melkke viimäne siin listal.

Grafiikkakurssi o semne henkireikä etten olis uskonu. Menin eilä ehtopäiväryhmä, et sain yhren ehton oll koton Takkupään kans. Kurssil ähersin kahren laatan kans, lisäsin lakka ja liotin hapos ain joukko. Ens viikol piräis pääst verostama. Sit aloti rouhima piänt laatta mezzotintto varte, on seeki homma. Mut yrittä täyty, mul on kirkas ajatus siit, mitä sen kans tehrä... Kaik murhe kaikko pois miälest siäl touhutes ja molemma ryhmä ova mukavi ja jutu hauskoi. Täst en luavu.

Ryjitte kans o huanommi. Olen kyl viän roski yht sun toist, kooss on parikymment kapistust, mik on pois talost, mut kaikki ei suutais heittä menemä ja siin tule ajanpuute vasta. Muitaki omi asioi on viäl ratkasemat, ko en kerkk oikke ajattelemanka niit. Saati tekemä.

Pyhän olin sentä Kaukolan kartanos konsertis. Niihi yritän ain pääst, sil et siäl o tunnelma iha oma laattuas. Konserti ova korkkiatasossi ja Atte luanikas isänt. Silkka virkistyst ja ylösrakennust koko tapattuma.

Konserti jälkke käve hakemas kiinalaisest ruakka. Mul ei ain maistu taikk en viitti ruvet kokkama ittellen. Sillo on kiva ko voi hakke valmist syätävä tarvittemat silti tyytty roskaruakka. Vaik seeki muuttest o hyvä.

Tiistan tein kyl kokkaukse pohjanoteeraukse: mul ol kaks eläkkel oleva parsakaali hyllyl, ja ko ain o huan omatunto jos heittä ruakka pois, ni ajattelin et kyl heist ny sopan saa. No, ko ol kiiru ni hee palo pohja. Vesi lopus kastrullist ko olin tääl konel välil. En siit viäl lannistun, ko oti päälimmäise kauniste toisse astia, laiti hiuka hapankreta joukko ja pisti soseks. Ohensi eine kermal ja tykkäsin et hyvä tul. Ei tullu! Voileivän kans sain menemä alas see verra, et vatt ol täys, mut loppu oli pakko viär komposti. Hyh.

Kui voiki pohjanpalanu kaali maistu niimpali kamalalt? Jos soosi vähä kärättä ni ei se ol mikkä katastrooffi, mut parsakaalist semnen tuli. Ei ol ikä viäl noinka käyny. Olissin vaa viän koht ne nahistune tröntit komposti ja syäny vaik puuro.

Jaha, ny o aamune pääsärky niimpali helpottan et voin ruvet töihi. Ulkon on tyypilline lokakuu lopun päiv: harmaa ja hämärä. Tuul heiluttele sirenpuski akkunan takan. Kyl täst viäl hyvä päivä tule.

hyväs vauhris

Laskin et ainaki seittemä ihmist o mukan tavarahävitykses. Se teke kuulkka seittemäsata tavara vähemä. Ajatelkkast sitä.

Sisko ol innoissas, ko on muuttamas uutte huusholli. Tiätä sen, et siin rytäkäs o helppo hukat enemänki tavara ko vaa sata. Mut suan sen hänel täyrest syrämest, o mukava tunne ko onnistu.

Muukki ova jo päässe alkku. Muistaka ny laske kans, et pysytä träil, niinko Helmi-täti pruukkas sanno.

Mul ei ol kovasten kasas viäl. Vaatekaapist olen viän kaks kassillist pois, toise poltettavaks ja toise Uffi. Yhret kassilliset tule viäl kumppaki lai. Kassilline puutarhalehti jourus paperinkeräykse ja korilline pulloi klasinkeräykse.

Varsinaisest en ol viäl erotellu myytävä tavara, ko en keksi mihe veissin myytäväks. Kirkonkylän kirpputori on yks mahrolline paikk, mutt siin o vähti, niinko sanott. Vaik kaikest on, paitti jos kannais pihall ja laitais sanomi ilmotukse, et tulkka hakema.

Sen verra tämä on saan aikka, et olen ruvenn pistämä tavari uutte järjestykse. Seeki jo helpotta elämist, mitä ko ei tääl ol siivottu sit huhtikuu jälkke muut ko pölyi siirreltty.

Pyhän muljatti Takkupään kans mun sänkyn toissinpäi. Taikk kyl se jaloillas on, mut päätty on toisse suuntta ko enne. Ensmäsen yän mun piti nousta ylös ko tunnus et pää o alaspäi enkä saan unt. Kyl se sit tuli ko olin eine syän... Viimäs yän nukusi, mut meinasin purot sänkyst, ko en ymmärtän misä o reuna ja kuinpäi oikke piräis kääntty. Aamust ei ollu sähkö lainka, ko olis pitän ylös noust. Onneks ossan liikku pimiässäki ja tuvan pöyräl ol kynttilänpätkä ja tikut.

Et kaikenlaist vähti. Lilli ei sit tehnykkä penikoi, hän vissi meinas et kyl se nyy jo riittä. Hän ol jossa välis kyl hyvinki raskan, mut sit hän lahot koko assia ja ny ollan taas niinko ennenki. Koiril o semne kyky, kissoil kans, et ne voiva peruutta raskaure ilma et tule keskemeno.

Kirkost erota ny valla joukkioittaisi. En yhtä ihmettel mut ouroksun syyt. Taikk mikä kenenki syy sit on, jos se televisio-ohjelma ol vaa se viimäne kors kameli seljäs. Jäävuare huippu.

Ouroksun myäs semmost ajattelu, et meijän piräis josta niinki vanhast kirjast ko raamattu otta elämise ohjei nykypäivän. Jos siält ruveta kattoma ja toissian tuamittema, ni ei meit ihmissi ol monttaka jälil ko homma saaran päätökse. Jokasel siält löyty syntise leima, ei nii yksinkertast olentto olekka.

Ja sen viäl ymmärtäis, et jossa vanhas kirjas luetella, ketkä kaik tavittis tappa synties tähre, mut et sitä käytetä toiste ihmiste ahristamisse ja luakittelu, sitä ei käsitä. Meil o laki ja sivistystäki piräis jo olema, kyl se riittä.

Usko ja seksi o jokase yksityisasia. Ole sitä miält, et niil ei pirä toissi häirit tarpeettomaste (seksis vähän täyty...) eikä toiste tekemissi niis asiois pirä puuttu. Jote ne ol häiriöks taik loukka jonku oikeuksi.

Voi olla hyväki, et asioist puhuta suuril kirjaimil ja suurel äänel kans. Huureta nii, et hämhäkiverko yliskamaris heilatta. Sit ko tomu o jälles laskenu voi olla jotta muutost tapattun paremppa suuntta. Ja see, et sano oitis koht päi silmi, mitä miält josta assiast on, on kyl suaraselkäst toimintta. Saa oll oma miältäs, mut täyty sit anta toiste oll sitä kans. Siis oma miältäs.

Tämssi syyssatte pehmittämi hunteeramissi täll kertta. Käyrä ryjätten kimppu vaa, eikä murhetuta muit.

perustelui eiläsel

Eilisse tavarahävityskamppanja ilmottaurus jo pari. Kiva jos ei tarvitt yksinäs yrittä.
Sisko ei vissi lue mun plokian eikä sähköpostias, kote ol mittän kuulun:) Vai ollek peljästynny jalattomaks.

Nyy näyttä silt et mun tarvitte hiuka lisät tavara määrä. Ole yrittän miätti, mill tavall saissin tyä- ja yhristyspaperi pysymä järjestykses ja hallittavin. En ol viäl kiivenn vintil, mut en muist kumminka, et siäläkä olis mittä tähän sopevaist kampet.

Tarvittissin jonkunkaltasen lokeriko, mihe olis helppo sujautta paper ja mist olis yht helppo se jälles otta. Se ei sais oll suur eikä miälelläs muavi. Eli sen tarttis soppi näihi mun salin kalusteissi, ko mul ei ol muut tyähuanet.

Nii et ei hyvält näytä tavara vähentämine. See onki usse onkelma, ko ruppe järjestämä huushollias, et tuntu olevan tarvet uusist säilytyspaikoist. Näyttä nimittäin ain silt, et tavara ova vaa huanoste järjestetty. Porstuas ei ol tarppeks kaapei, eikä kamaris, ja keittiönki tarvittis rakentta uurestas.

Mut sihe kräpsä ei saa pistä näppejäs. Nyy tarvitte oll rehelline ittelles: tarvittek ihmine oikkiastas kuus pari kumisaappai ja kolme saretakki, vaik onki syksy ja sata? Yksi vaa kerrallas käytetä, en ainaka ol ikän kellä nähny kaksi kalossei päällisi. Ja kui mont lautast tarvitte oll kaapis, et pysy henkis? Jote ruaki koko sukku kerrallas eres kertta vuares, luulen et pual tusina o enemä ko tarppeks. Eikä rua laittamissenka tarvit kovi montta kauha taikk paistilasta, viäl vähemmä munankeittimi. Pitokoki ova erikses.

Ja entäs roiti? Se viimäskuine haaste, misä piti pärjät kuukaus tai eres viikko kuurel vaattel, osott et kyl see vaa onnistu. Kukka ei eres huama, jos vähänkä vahetta krekkalitte järjestyst ja muista pest ain joukko. Haju voisis kiinnittä huamio.

Paperi o viheliäist. Varsinki tyäpaperit. Mut niittenki kans pärjä (vaik mul ny on hankala) ko ei tulost kaikki ko tallenta konel mahrollisimman pali. Yhristyksel sama juttu. Omist papereist täyty tehrä arkisto, mut täyty oll tarkkan, mitä sinn laitta. Vakutuskirja ova nyy jo vakutusyhtiö verkkopalvelus turvas. Pankin kans tehryt sopimukse mahtu pöytlaatikko, palkkakuitit saa sähköses muaros niinko tiliottekki. Kovi vähä o semmost mikä täyty säilyttä paperil.

Kirjoi täyty oll, see o selvä. Mut osast niistäki voi luappu, lahjotta vaik sairaalal taikk viärä kertakaikkias poltettavaks. Ei sen tähre, et ne huanoi olis, mut kaikill ei ol muut arvo ko tunne-.

Tunnearvost oikkiastas tarvittiski pääst ero ensmäseks. Olenk mää paremp tai ehjemp ihmine, jos säästän lehmänkettinkit vaa sen tähre, et ne on ain ollu vintis siin puuämpäris? Ne o vissi viätty sinn sillon ko lehmät o hukattu, kaua enne ko olen syntynykkä. Taikk teenk mä rikokse, jos poltan äiten ruattinkiäle kirjekurssi? Vuarelt -42, täynn virhei?
Entäs ketä varte mää säästä Ristin Voiton julkasema kirjast "Äiti, älä itke" taikk Paavo Virkkuse kirjottama opust Sukupuolisiveellisyyttä nuorille vuarelt -23? Perikunt kaiva mun ylös haurast jos he perivä tämmöst kirjallisuut.
Suure suamalaise sinise kirja mun on kans pareve viär polttolaitoksel, et säily hyvät välit. Kirjastolaitos on Suames erinomane olemas, mut nyy vanhemite sen arvo vast oikke huama. Nuarempan tunnus, et romaanikki täyty oll omi.

Yks näkemys o seeki, et ko on vähän tavara, tarvita vähän tila. Siit seura see, et piäne asunno hankkimis- ja ylläpitokustannukse ova piänemmä ko suures lukaalis.
En ol kyl toistaseks vaihtamas piänemppä torppa, kyl tämän kans täyty pärjät. Mut myänttä täyty, et piänemppän tuppa olis halvemppa tehr uusi kato.

Jaaha, nyy ole jälles jaaritell tarppeks. Tämä o semmost henke nostattamist, ittellen lähinnä. Ulkon tuule nii et torpp tutise, mut kyl mun o pakko sinn vintill kiivet. Viän hiuka suvissi vaattei sin säilö ja ihmettele samall, olisik siäl muutaki tarppetont ko lehmänkettinki:)