maanantai 3. tammikuuta 2011

taas se alka

Uus vuas. Uus viikko. Uus päiv.
Vanh akka.

Ko torstan viime vuan menin kotti, en nähny kettä ennenko tänäpe aamust tääl sorvamol. Luin lehrest, et o semne uurevuarentaika, et kene ensmätteks näke uutenvuaten, semne vuas tule. Et jos tule ensmätteks nainen kylä, tule huan vuasi ja jos miäs, ni hyvä vuasi. Kui kauan täyty orotta et asi selkki? Jos mul tule ensmäne viaras helmikuun kymmenes, ni tarkottak see, et vuas o hyvä? Taik et mul ei ol ystävi? Taik et asun liian kaukan korves?

Nukusi jo siin vaihes, ko vuas vahettus. Kuulin kyl kova prätinä, mut en jaksan noust kattoma naapurkylä ilotulitust. Mink tähre sanota et ilotulitus? Ei siin mittä ilo tulitet, muut ko ammuta raha taival ja kuarmiteta ympäristö. Eikä siit ol mittä iloka enä, ei semsel määrättömäl paukkinal ol muut tarkotust ko ajankulu. Lukissiva vaik kirjoi senki aikka.

Kaks ensmäst päivä istusin lorvikamaris viimeistelemäs nukkekotti. Laiti listoi paikalles ja ovet ja traput. Viäl jäi laittamist, siin mene yht pali aikka ko oikkias huushollissaki.

Aamuste piti käyrä tankkamas ennenko uskals lähti töihi. Neiti Siäväsen tankki ol melkken tyhi. Kurvasin kylmäasemal, ko hintaki ol lasken viime vuarest. Lykkäsin korttin konesse, mut see sylkäs sen takas ja ilmott, et se o vanhentun. No tiätty. Kuka ei olis.
Meinas tul tenkkapoo, ko uus kortt orotta Turus pankis ja sinn o matka. Onneks mul ol oikkia raha kukkaros see verra, ettän sain toiselt asemalt pual tankillist. Siäl ol kallemppa penssa, mut sil hinnal see pumpatti tankki eikä mun tarvinnu itte. Nyy mun täyty käyr Turus ruaktunnil.

Et samankaltast vähti tämä elämä tänäki vuann. Toivottavast muill kans.

6 kommenttia:

Nettimartta kirjoitti...

Sitkeesti täälläkin huushollissa nukuttiin vanhan ja uuden vuoden välillä. Ja kirjoja luettiin. Ei me törsätty rahojamme taivaan tuuliin, vaan nautittiin itte, henkisesti.

Piu kirjoitti...

Samoilla linjoilla mentiin:)

jerikonruusu kirjoitti...

Just näin, mikä sen maailman yhtenä yönä muuksi muuttaa. Vaihtuu se vuosi, nukkui eli ei, paukutti raketteja tai ei. Ihan oikeasti eikö mitään järkevämpää tapaa olisi juhlistaa vuoden vaihtumista. Ei kai sitten, kai se olisi keksitty jos niin olisi...

Piu kirjoitti...

Nuoremmat ovat juhlineet monellakin tavalla kuulemma. Tämmöinen vanha, yksinäinen akka vaan ärsyyntyy vällyissään kuuden tunnin ammuskelusta :)

tiuku kirjoitti...

Sama on olo. Uus vuos ja vanha akka. Ilotulitteet voisi kunnat muuttaa aivan hyvin ruokarahaksi tarvitsijoille. Tuntui yöllä, ettei kaikkia raketteja muistettu suunnata taivasta kohti. Pysyin sentään valveilla puolenyön aikoihin, mutta tinaa ei valettu ja nyt on tämä vuosi yllätys.

Piu kirjoitti...

Yllätyshän se on. Mut kuule, sehän siinä onkin niin mielenkiintoista. Jos tina kertoisi kaiken etukäteen, mulle ei elämä taitaisi enää maistua.