lauantai 29. tammikuuta 2011

sattumuksi

Tämä o ollu tavaline päivä.
Ja sisältäny tavalissi tapahtumi.

Aamul sain sentäs rauhas juar aamukaffet ja täyttä sanaristiko, ennenko täytys lähti kirkonkylä. Mul ol tän nukkiskurssi ja tehti sänkyi. Oman o viäl kuvamat ja keske ne meilt jäiki, ens kerral tehrä valmiks.

Huame aamust ei soit kello, se o ainuva aamu viikost ko en lait herätyst. Jos saan koko yän nukutuks ni herän siin kuure ajois kumminki. Mut tuski saan. Sit voi menn kahreksanki jos on pali valvonu.

Huamen yhrentoist aikka ajatteli jookat. Kokonaise tunni. Luin lehrest et huame o mailmalaajune jookamaraton, mikä mene ympärs pallo sil taval, et joka maas jookata tunti alkkate kell ykstoist. En lähre minnekäs salil ko jookan tos omal matol vaa. Kelppa seeki varma.

See jälkke tarvitte lasket linnui pihal, et kui mont mitäki laji näky. Ja ilmotta jonkkus, mitä en ny muist, mut luen sen huame lehrest.

Ko tulin päiväl kirkonkyläst, kaupa ja kirjaston kaut, ni tein kauhiattoma suure salati ja söin sen kaik. Kyl vaa saa vattas killilles salatillaki, ko tarppeks syä.
Oli tyrnevä olo ko läksi ulos. Ensiks kanno sauna vett. Sinine saunämpär ol pualillas vett ja ajatteli tuar sen tuppa tiskivereks. Tullessan vilkasi ämpäri ja peljästysi iha jessuksest. Hyvä etten huutanu: siäl ämpäris lillus vainaja. Joku siimahänt ol päässy sauna ja ollu nii taitamaton et ol puronnu ämpäri. Hyääh.

Kaaroin veren pois ja nakkasi vainaja komposti, ete koirat saa. Hee tykkä kanniskella raatoi.

Ämpär piti laitta pesujono ja sen tähre mun tarvitt kantta saunvesi sit yhrel ämpäril. Ei sitä onneks tarvinn tranut ko muutama kipolline.

Huussin tyhjennys oli kans pakko tehrä tänä. Helkkari ko lumi ol kova ja luukun pääl ol jäät enkä meinan löyttä ruuvireikki. Sit ko löysin, ni huamasin, etei niis kaikis lainka ruuvi ollukka.
Mää en koska ymmär ruvet ajois toime, ja sit se asti on niin pahuksen täyn ja painav. Täll kertta homma sujus kumminki hyvi ja sain kaik lailes tehty.

Vaik se o raskas homma ja aiheutta ain lisäkivui seuravaks yäks, olen kumminki joka kert ilone ja tytyväine itteeni ko olen saan sen tehryks. Tule semne olo, et olen sentä jollantavall hyärylline ja ainaki jossa asiois pärjän ittekseni. Hyvä minä!

Sit olttinki koirien kans lorvikamaris askaroittemas joku tovi. Lunt rupes tulema oikke sakkiast ko olin huussintyhjennykses, mut ei sitä sit onneks kauat kestän. Pari-kolm sentti tul lyhyes ajas.

Lämmitetti sauna ja sit viäl, ennen ko mentti sisäl käytti hakemas tuppan puit. Oli ruvennu tuulema oikke aika taval ja ko olin puuhuanes ni eiks tuul lykkä oven kii ja haka putto paikalles. Sohvi koikkaroi kynnyksel ja hyppäs sisäpual juur enne ko ovi paukatt kii.

Siäl oltti. Sohvi katos munt et kui me nyy pois päästä? Mut en ollu ensmäst kertta fankattun puuhuane. Mukulan olles mun kiusaloine pikkuserkkun pist usse oven kii eikä päästän pois. Olin millo puuhuanes millo pikkulas ja opesin jo all kymmenvuatiaan kui siält pääse. Ainoastas naveto ovi en saan auk, mut siäl ol lämmi ja ain voisis raaputta sikka korvantakka niin kaua et joku tul päästämä pois.

Rupesin tikun kans nostama haka ylös, mut oli siin vähti. Rako o piän ja ovi vissi turvoksis, ko haka ol nii piukas, kui oli mennykki niin piukka. Sohvi koit olla avuks ja pureskel kaik tiku, ko hän huamas et mää niit tarvitti. Lopultas, ko luulin jo et täyty soitta naapuril ni sain haan nostetuks ja oven auk. Mut en kerjen puukorin tarttuma ko tuul paiskas ove uurelles kii. Nyy meinas Sohvi jäär jälles rakko ja hän peljästys oikke aika tavall. Haka ei onneks menny enä kii ja me pääsin ulos ilma vaiva.

Tuul o erells kova ja puuskast, tuntu et torpp heilu vaikkei see ol mahrollist. Tämä o hautautunu nii syväl lume ete tätä heilut mikkä. Mut valot vilkku ja saa nähr menek meiltäki sähköt viäl enne aamu.

Nyy otan kirjaston kirja ja mene sänkky lukema.

4 kommenttia:

Partapappa kirjoitti...

On se kumma, ku samat hommat on siel ku tääl. Paskahuussin tyhjennysaika oli täälkii ja vettä tartti saunalle kantaa. Kannoin oikee viis ämpärillist, vaik tiesin et ku yksin oon tääl, ni piisais kolme. Tääl ei mihkää voi jäähä tollee 'haantaa', ku meinaan sevverra usein tuli kans pentuna jätetyks, et ku näit torppii ja varastoi rakentelin, ni tein niihi sellasset lukot, ettei tollast mahollisuutta oo.
Hianostiha osasit tiirikoijja. Mul oli pienen ain sellai taskukampa mukana, sil mä avasin ovet, sit ku lukittija oli hiukkase kauemmaks menny.

Piu kirjoitti...

Maal asumises on oma jännitykses. Kampa oliki hyvä apu, eikä sen mukan pitämist tarvinnu selitel. Aikusil ei tiätenkä puhuttu asiast mittä.
Mul on kans tapan hiuka hamstrat, vettäki, ko sitä o ilkki lähti keske saunomise hakema lissä, varsinka talvell...

Olga kirjoitti...

Olipas mukavaa taas lukia sun juttujas, luin niitä pitkän pätkän. Hyvä kun pääsitte vajasta pois :D

Piu kirjoitti...

Oliski ollu nolo ko olisin joutun soittama naapuril et tul päästämä mun pois puuhuanest..