Kattokast vaa kui kukki vaik en ol yhtä saan hoiretuks. Takkupää kyl o sillon tällön hiuka rikkaruahoi harventan, mut siin onki sit kaik. Silti kukkivat komiaste:
Päivälilja ny kukkiva joka vuas, ainakin tämä kellane, aikane lajike. Ja tua vuarikaunokin pahus vaihta paikka ja levisty joka pualel ja jote pir vaari, se peittä alles kaik muu. Mut kaunis se kyl o ja komian kokkone.
Teresanruusul on kaunis nuppu, melkke kaunemp ko itte kukka sit ko se tost aukke. Kovast aikasi hän o ruppemas kukostama, ko juhannusruusuki vast alottele.
Täsä kurkistele meijä kanatarhan väki. En millä saan paremppa kuva, ko he menivä puska piilo tämä jälkke. Koitan joku päiv uurestas. Kuko ei ol kaunis kunnos, hän o vissi ollu traktori korjamas, mut Tyyne o ain yht siisti ja siävä. Takan näky hiuka heijä asumus, mun omakätisest rakentama kopp.
Otsiko syyn o mun tämänpäiväne viuramisen. Mul o ollu jo mont viikko paha miäl ko ole ollu niimpali yksin. Takkupääl on toine elämä, mikä o hänel tärkkemp ko mun kans olemine enkä ol osannu sit lopettakka tätä suhret. Mul o taipumus kiintty semssi ihmissi, kote oikke pir minu missä arvos. Taik misä vika sit onki.
Tavalisest tulen itteksen toime enkä nii sit murhetu, jos vaik ei toine tykkäiskä, mut nyy o ollu eri asi, ko olen ollu toisist riippuvaine. Olissin tarvinn enemä huamio ja hualenpitto. Ystävä ova tehny enemä ko voi kohturel orotta, mut ystävist ei ol appu joka vaiva.
Mää rupesin tänä tätä kaikke Takkupääl puhelema ko syätti. Parusi ai joukko, niinko se siit olis parantun. Oli pakko sanno, milt munst tuntu, vaik tiärän etei sil ol mittä vaikutust. Ei sunka hänkä kahreks voi revet. Joskus on vaa syrän niin täynn. Ja siks toiseks, ei rakkaut voi käski, sitä joko on taikk ei.
Mut kui voi ollakki, et mult se on puuttun koko iän? Kumne ihmine mä oikke olen, joten herät mittä rakkaut yhressäkä ihmises puale vuassara aikan?
No, sitä ei voi ny autta. Täyty keskitty kuntoutumisse et pääse ite toimittama asioitas jälle, siit se miäliki tule keviämmäks. Onneks sentän tulen suurimma osan ajast itteni kans toime ja mul kaks piänt koira, joitte miälest mää ole mailman keskipiste. On seeki sentä jotta.
4 kommenttia:
Onpa siellä kaikkea tapahtunut. Kunto kohentunut, kukat kukkivat ja uusia eläimiä ilmaantunut. Ihmettelin, kun ei tekstiä ilmaantunut. Tyhmä minä en älynnyt vaihtaa kesäkuuta esiin. Sitä ei vaan toimi kaikki aivosolut enää yhtä lupsakkaasti kuin nuorempana. Kiva kuulla joskus se siivekkäiden koko tarina. Kanalan portaat kuvassa toivat muistikuvia jostain lapsuuden maisemista.
Juuri sen lapsuuden maiseman vuoksi nuo kanat on aikoinaan hankittu. Kun olin lapsi, täällä oli joka talossa kanoja ja kotkotusta kuuli aamusta iltaan. Aamuisin, kun kukko kiekuu ensimmäisiä kertoja, unen läpi viipyy häivähdys lapsuuden aamuista. Ei haittaa vaikka kello on vasta 4.30.
Oli siinä oikeita kanoja oli! Ja kukkokin! En minäkään laittaisi kukonkiekuntaa pahakseni, jos en laita pahakseni fasaaninkaan kiekunaa aamuisin. Oot sä rakastettu, ei Takkupää muutoon tulisi ja auttelisi sen minkä voi! Toisille riittää vähempi yhdessäolo ja toiset kaipaa sitä enemmän kuin toinen voi antaa. Monasti niiden Takkupäiden rakkaudensanat ovat juuri ne teot ja pienet auttamiset, niitä ei vain aina huomaa. Sairastamisessa kaikki korostuu, kaipauskin ja yksinolo. Kun saat itseesi enemmän voimaa ja kuntoudut, niin kohentuu henkinenkin minä. Sun pitäisi nyt saada jostakin sille henkiselle minälle mukavaa oloa ja ajattelemista, kun sekin vaikuttaa paranemiseen. Muistele kaikkia niitä pieniä tekoja, joita Takkupää on tehnyt...niissä on paljon sanomaa!
Olet ihan oikias! Ja mun on huono omatunto ko aina valitan. Se on vaan niin tuppisuu koko mies ettei ole tosikaan. Ja mulla on surkeasta lapsuudesta johtuen loputon läheisyyden tarve. Se yhdistettynä kärsimättömään luonteeseen on ikävä ilmiö. Ja kuitenkin olen mukavimpia ihmisiä joita tunnen. Ja vaatimattomin.
Lähetä kommentti