Hassua miten elämä voikin yhdessä iltapäivässä kääntyä ylösalaisin. Miten muutamalla sanalla on niin suuri vaikutus, että ihmisen elämä on sekunnissa toisenlainen.
Outoa on myös, miten ihminen onnistuu piilottamaan itseltään selviä, ääneen sanottuja asioita. Jättää huomiotta, unohtaa ja uskoo siihen, minkä toivoisi olevan totta.
Ja miten tyhjään putoaa, kun nenää oikein hierotaan ilmiselvään.
Nyt pitää vetää henkeä, koota voimat ja lähteä kohti uutta. Nähdä mahdollisuudet, joita muutos tarjoaa. Miettiä, minkä oven haluaa avata sulkeutuneen jälkeen.
Surutyökin on tehtävä, muttei saa jäädä tuleen makaamaan.
Mistä näitä nerokkuuksia oikein tulee?
4 kommenttia:
Sinä Rohkea Nainen, mitä sulle sanoisin, ettei lattealta tuntuisi, sanan helinältä vaikuttaisi. Ota iso hali vastaan. Ja pura tunojasi! Kuuntelen ja kuulen!!
Kiitos! Rakkautta ei voi käskeä, kyllä siihen on tyytyminen. Jonkinlainen ystävyys ehkä säilyy ja kokemukseni mukaan sekin on ajanmittaan tärkeää. Onhan tämä ollut nähtävissä, mutta puusilmä mikä puusilmä. Onneksi pahin on jo ohi. Ehkä.
Älä syytä itseäsi puusilmäksi...monta asiaa ymmärtää vasta jälkeenpäin, ja itseään ei kannata syyttää tai katua joitain omia sanoja, tekoja tai sanomatta jättämisiä. Tärkeintä on nyt pitää itsestä huolta ja luottaa siihen, että elämä kantaa. Kantaa se, vaikka ei aina siltä tuntuisikaan. Lattealta tuntuu sanoa, että päivä päivältä parempaa ja kohti seesteistä aamua olet menossa. Jokainen päivä on lähempänä hyvää oloa. Siihen kannattaa luottaa. Olin menossa jo nukkumaan, päivä oli kiireinen, lapseni syömässä kahteen otteeseen, joten aika kului, mutta tulin katsomaan ennen nukkumaan menoa, että mitenkähän sinä siellä.
Olen jollain lailla päässyt nyt asian yli, toistaiseksi. Tai ainakin työntänyt sen pois mielestäni. Ikävä välillä iskee, mutta kun muistot hiljalleen haalistuvat niin helpottaa.
Ystävät ovat nyt kullan arvoisia, vaikka uusi polku onkin haettava itse. Kiitos huolenpidostasi, se lämmittää mieltäni.
Lähetä kommentti