ruusuista

Tehdään pieni kierros puutarhassa ja katsotaan ruusuja:

Juhannusmorsian on vähän etuajassa, mutta annetaan anteeksi sen hätäisyys. Se kukkii tänä vuonna ensimmäistä kertaa kunnolla. Kuvat tuppaavat ylivalottumaan kirkkaassa paisteessa, mutta saa tästä jonkinmoisen käsityksen neidon hurmaavasta kukinnasta.

Poppius eli suviruusu on jo avannut suuren osan nupuistaan. Pensas on puolitoista metriä korkea ja saman levyinen ja kukkii runsaasti. Tekee sitten kiulukoita loppuvuoden koristeiksi.

Vaikka sanoin aikaisemmin, että teresanruusun nuput ovat kauniimmat kuin kukka, niin kuinkahan mahtaa olla. Päättäkää itse, tämä on se sama nuppu kuin viime viikon postauksessa.

Pikkuinen Paimion ruusu kukkii aina yhtä tomerasti, vaikkei viime kesänä jaksanut kasvattaa kovinkaan paljon korkeutta. Kukka on hieman lämpimämmän punainen kuin kuvassa, kova valo söi värisävyä.

Myös Herttoniemi aloitti kukintansa maanrajasta, vaikka sillä on nuppuja korkeammallakin. Liekö viereisen Paimion antamaa esimerkkiä.

Kempeleen ruusu sitä vastoin kukkii parin metrin korkeudessa. Se alkoi venyä mittaa kun pääsi vähän varjoisempaan paikkaan. Haluaako sisko tästä juuriverson? Luulisin että tykkäisit tästä...

Red Nelly on aina yhtä ihastuttava. Sen kukat ovat sisäpuolelta kirsikanpunaiset ja ulkoa vaaleammat. Tuodakseen tämän esiin se mielellään pitää terälehtiään hieman taipuneena. Turhamainen...?

Kuvassa on myös ikävä poikkipurtu nuppu, vattukärsäkäs taas asialla. Pitää ottaa paperipussi ja käydä keräämässä nuo pois. Yksi tuollainen nuppu maahan pudotessaan moninkertaistaa ongelman. Siinä taas ilta-askaretta piisaa.

Kauppilan umpipihalta tuotu tarhapimpinellaruusu kukkii myös ensimmäistä kertaa. Se muistuttaa Linnanmäki-ruusua, ja saattaa sellainen ollakin. Viehättävä, varsinkin kun pensas tuosta kasvaa ja asettuu.

Juhannusruusu on jo täydessä kukassa. Tuoksu on huumaava ja vilkas kuhina ja pörinä käy kukkien keskellä.

Koirat väsähtivät kesken kierroksen. Niistä ruusut eivät ole niin ihania kuin minusta, eivätkä ne jaksaneet kiertää koko taloa. Kyllä olikin rasittava kierros.

Olin tänään lopputarkastuksessa ja kaikki oli melkein hyvin. Lihasten palautuminen on ollut sen verran hidasta, että menen uuteen kontrolliin muutaman kuukauden päästä. Normaali väli olisi vuosi.

Eilinen päivä vierähti Walon mäellä. Oli niin kiire esitellä taloa ja ketokukkia, etten ehtinyt ottaa yhtään kuvaa. Kävijöitä oli liki seitsemänkymmentä, ilahduttava määrä siis. Kotiintullessa olin aivan poikki, mutta sauna virkisti kuten aina.

Lauantai-iltana otimme osaa hääjuhliin. Seurasimme telkkarista tietysti tapahtumaa ja joimme kuohuviiniä nuorenparin onneksi. Toivottavasti hääväellä oli yhtä mukavaa kuin meillä.