suviehto

Nyy o sit juhannus. Aattoehto meniki valla kulttuurin paris. Ensiks oltti Santtiol lipunostos ja maistonki nostetti koht perä, sit ol hiuka yhteislaulu ja se jälkke suunnatti kolmantte pitäjä. Siäl viherkäises torpas ol muut seuralaise ja muutama ystävä viättämäs mittumaari.
Oi ko ol viihtysä! Syätti ja eine juatti, puheltti ja lauletti ai joukko. Tupa ol hauskane, isäntväki ol kekseliäste koristellu huushollis juhla varte ja muutonki. Tunnelma on mahtava, ja päälpäätteks nous täyskuu metän takka koristama yätaivast.
Se sama kuu loist koton ko tulin ja kattelin sitä viäl hetke aikka koiraten kans ennenko mentti kaik maat. Olissin voinu istu kauemminki keinus kuut kattomas, mut muistot vei miäle haikkiaks ja lisseks rupesi haukottelema nii makkiast et kuu venys soikkiaks. Ei auttan muu ko konkat kamari.

Alotin juhannukse jo päivä enne, käve nimittäin juhannussaunas jo torstan. Sit kääresin tukkan paperruseteil yäks, et olis eine fiinimp tukka aatton. Kyl kuulkka o siunattu asi etei mul ol naapurei! Kuljin koko aattopäivän ne talouspaperise ruseti pääs enkä lainka muistanu niit olevanka. No, tukka ol fiini koko ehton nii et pääasi ol kunnos.

Nyy olen opetellu kävelemä yhren kepi varas. Ajatteli, et joskus se täyty vaa tapattu. Kovin pitki matkoi en saa tehryks, mut askare eine helpottus ko saa jotta piänt kannetuks toises käres. Mittä painava niinko vesiämpäri ei luana viäl kuljetta, mut ei se päivä enä niin kaukan ol.
Torstan tein muute henken kaupal reissu vintil, ko tahrosi kukkahame aatoks yllen ja se ol viäl siäl. Kaks kertta käven traputte yläpääs kurkkamas, et uskallank, sit soiti siskol et nyy menen ja jote mittän kuulu, ni soit ampulanssi hakema. Sit kiipustin ylös, konttasi vaatetankon tykö, otin pussin ja konttasi jälles takas trapuil. Taikk tikkat sinn mene, semse irtonaise.
Sit läheti siskol tekstari et hyvi men ja hameki mahtu pääl. Meil o näättäk tua vintt semne, et siäl pakka vaatte kutistuma. Ainane jännitys, ko tua siält hapene alas, et mahtuk pääl viäl. Mut olen kuull, et monel muullaki o samalaist vikka vintis...

Nyy on taivas kirkastunu ja vaik tuule, ni ilm o lämmin. Otan filti ja kirja ja menen iha vanha-aikkasest nurmikol makkama ja lukema. En muist kosk olissi niin tehny, paitt torstaehtoste kokeilin, ko tul miälen, et semmost pruukatti joskus. Se oliki nii mukava et menen taas. Jos sais hiuka färi kinttuihis, ko ova ko kalkkilaivan kapteenil.