perjantai 4. kesäkuuta 2010

virtapiiris

Aamuste aikasi könysin kuntoutukse jälles. Könymine johtu siit, et ko saa nukutuks koko yä, ni aamuste o selk iha jäykkä eikä suastu taipuma. En ny muutonka ol mikkä kärmelumojatar, mut tänä aamuste muistuti lähinnä ranstakka.

Kannat kyl mennä, sill et savikääryle jälkke kokeiltti uut hoitto. Ensiks pistetti talkki kankul. Sit mul annetti semne teräksine pötkylä kätte, mikä ol johros kii. Jumppar lait oma käsivarttes semse lätkä, mist läks johto sama apparaatti ko se mun pitelemä pötkylänjohtoki. Ja sit kytketti virta ja hän rupes hivelemä mun kankkuan. Tunnus semne mukava tärinä. Se kuulemma helpotta paranemist, poista nestet ja mitä kaikki. Ihmeparannust mun miälest.
Kysysi, eikä häne tukkas tuppa kihartuma jos hän mont kertta päiväs o johronpääs mut ei se kuulemma häne vaikut paljonka. Kolm kertta päiväs hänell o lupa kytket ittes apparaatti ilma et ruppe näkymä frisööris.

Oli mar erinomast hoitto. Ei se hullummalt tuntun ja tek tehtäväs. O hiuka niinko olis vähemä turvotust kankus ja liikkumine o käyny koko päivä ko pässi äksiisi. Ilma lääkkei.

Päätteks käven taas kuntosalin pualel, poljin kuntopyäräki ina verra ja rutisteli vattlihaksi. Kottitulles juatti ystävän kans leivoskaffet, ko huamasin et kuntopyärän miälest olin kuluttan kahreksa kilokalori pelkästäs hänes. Täyty pittä vaari ete kuihru.

Siin ne tämämpäiväse voimailu-uutise.

Tääl tuule tänä ihan jumalattomaste. Tukk lähte, jote ol pääs kii. Sisäl olles näyttä niin kaunilt ja teke miäl ulos, mut siäl ei mein pysyt pystös. Täyty oll tuvas vaa.

Soiti pitkäst aikka siskollekki. Hän ol juur töist lährös ja istus raukk autos vaikk kui kaua ko mää vaa jututi. Viimätteks hän lupas koitta tull ens viikoll käymä. Ajattel vissi et ei muuton pääs munst ero. Rankastukses hän uhkas tuar mul kuko ja kana kesähoitto.

Se o meijä yhtene projekti, mikä on kestän jo liki kymmene vuatt. See on pitk juttu, voin sen joskus tänneki präntät. Täll hetkel meil o yks valkone kuko ja Tyyne-kana, mil o ikkä yhreksä vuatt. Alumperi niit ol kahreksantoist kananpoikka, mut vuasitte varrel väki o vähentynn. Tyyne sisarines ol oikke maatiassukku, Ukkokukko on tiäs mikä suvustas huanontun lekhorni.

Surkkiaks asian teke see, et kualo käy ussemite ain sillon, ko kana ova mun hoirossan. Nyy sisko jo valist munt et Ukkokukko on tullu raihnaseks eikä oikke saa hypätyks orrel ja takasi. Sen tiätä mitä se meina: meil o maahampanijaise jo ennen juhanust.

2 kommenttia:

vilukissi kirjoitti...

Voi, mäkin haluaisin kanoja ja kukon. Näin kerran Fiskarsissa ranskalaisen kukon ja sllä oli ihania pikkuisia ruskeita kanoja akkoina. Siinä ne tepasteli kahvilan pihassa aitauksessa, mutta sitten alettiin höösätä lintulunssasta ja niin ei ollu enää 2v sitten kanoja ei kukkoa. Olipas erikoonen aparaatti, mitä sait kokeella. Tuuloo vilipoosta...mua ottaa hermoohin tuuli. Aina.

Piu kirjoitti...

Mul o sama juttu, tuulel ei pysty keskittymä kunnoll. Juu, kanat on hauskassi. Olis kiva otta taas uussi tipussi kasvama.
Toivon et aparaatti on maines verone, sill et mun tarttis välttämät päästä krykist ero ens viikol. Ainakin toisest.