tekolunt!!

Meil o maa valkone, niinko vissi jokapual muuhallaki. Mut olettak huamannu, se o semmost ameriikkalaist tekolunt? Jos tommost näytetäis telkkariohjelmas, ni mää kiljuissin, et tekolunt! Ei ol oikkia lunt nähnykkä! Hävekkä jenkit ko et tiär lumestakka mittä!
Mut eilä tapatus kaik mitä olen ameriika elokuvis haukkun: lumi ol ko styroksirakei ja kaike lisseks kuu paist ko saro lunt.
Täyty vissi usko niit ko sanova, et Suami o mailma ameriikkalaisin maa. Nyy sit jo säänki pualest.
Lunt on tullu koko päivän. Katti ei tykkä lainka, hän ravista tassujas ja loikki pitki loikki. Lumisare riahannus ko oltti ulkon ja katilt pääs oikke parku, et nyy tule lunt liiaks. Mee koiti hänt lohrutta, et kyl sihen tottu ja keväste tämse piäne kropsaukse virkistä vaa, mut hän ei antan periks ko vaares et hän päästetä tuppa. Heti. NYYY!
Sit hän kiipes kiukkuse muatosen riippumattohos ja käperrys sin lämpimä. Äske sai häne narratuks ulos jälles, vast iha ove välis hän tajus et sitä perhanan lunt tule viäläki. Mut tuuppasin armottomaste häne pihal, ko muuto hän ruppe sisäl riahuma ehtost.
Koirat ei tiätenkä ol moksiska lumest, heil o sama mitä maas on.
Olttin aamuste Walon mäel hiuka askaroittemas. Piti ol siivoustalkkot, mut ko tuli lunt, ni see homma lahos. Kaaretti sit muutam puu ja yks melkone katajapuska. Neeki pit jättä orottama paremppa ilma, et saaran korjatuks sisäl.
Nyy Takkupää on jälles lähten ja istuksin tääl itteksen. Saa nährä pääsenk täält mihenkkä äänestämä taik maanantan töihin, neiti Siäväsel o näättäk suvikummit viäl al. Ainakin täyty tarkkan miätti, misä ajele ko tiät on jo nii jäissi etei noil renkkail ol pito lainka.
Ei mul kyl mittä hättä tääl ol, ruakka piissa ja lämmint kans. Ja tekolunt.

Vaaliviikko

Mun piräis olema kovas vaalikuumes ny. Kaik muu ehrokkat mainostava ittiäs ja kirjotteleva aviisis kaikenkaltasist epäkohrist, mitä ikänä keksivä.
Mun ei tee miäli.
Ei nii, etei meijän pitäjäs olis epäkohti. Varmaste olis parannettava, monessaki asias.
Mut ei mul ol niihi mittä yksselitteist ratkasu. Ja vaik oliski, ei siit olis appu, ko muil o toisenkaltassi näkemyksi ja he pitävä niit yht oikkioin ko mää omian.
Sen tähre en jaks innostu tämsest enne vaalei käytäväst keskustelust, mikä loppu yleensä aika pia vaalete jälkke. Jokanen tiätä, et sit ko asi tule ette ja päätöksi tehrä, moni seikka o muuttun toiseks. Ja ko yhres täyty saar päätös aikaseks, ni muitaki on pakko kuunnel. Kunnas täyty tehrä yhteistyät ja tulla toime kaikketen kans.
Mist syyst en vissi olekka ihan parhamppi ehrokkai :)
Mut mitäst näist, vaali ova ens sunnuntan ja tiärän et saan kumminki yhren äänen. Kaks olis jo ylellisyt ja panostukse suhteutettun murskavoitto.
Koton on syystyät hyväs mallis. Saatti Takkupään kans tehryks tikapuit ja rappunkaittei, nii et senki pualest o hyvä miäl.
Tyäasiat onki sit iha levälläs. Näitte lomautuste aikan käyrä uuret neuvottelut, ja nähtäväks jää, kuka saa paikkas pittä. Piän osa pääse eläkkel, melko isol osal järjesty muit töit mut irtisanottaviaki on. Ja olen luultavaste täsä viimäses joukos.
En ol asia sen suuremmi viäl surru, ko sitä ehti sittenki murhettuma ko päätös on käres.
Syksy alka hellittämä ja talvi pakka pääl. Tänä aamust ol kolm astett pakast, viäläki  maa on kuuras varjosil paikoil. Kävin laittamas auton lämmitykse, ko ehtost menen grafiikantunnil.
Huame olis tarkotus pittä Walon mäel siivoustalkkot, mut o luvattu lumisaret. Mää otan plättitaikina ja värkit mukka ja paistan plätei niil ko tarkeneva tulla. Kumminki täyty laitta hellan tuli, ni siin paista sit samal plätejäkki. Jos olis oikke viiteliäs, ni otais kaffepannunki föli ja keitäis pannukaffet. See maistuiski muuttest hyvält.
Tämän ehtopäivän käytän maalamisse. Mul o semse ilosen tätin kuva tekkeil, ja vaik mun sutimisen o aika toivotont, se on kumminki niin kiva, et jatkan sikkiäst, vaikkei tulost voi juur kehuta. Ei ol pakko näyttä kenellekkä, riittä ko aik kulu mukavaste.
Ja jos ei kulu, voin taas hakki niit sukkahousui, mik ova viäläki karoksis...

hukas

Tulipas piretty pitkänpualeine tauko. Mut tääl olla, eikä mikkä ol muuttun.

Sattei riittä ain vaa. Näyttä taas silt, et yläkerras suunnitella järven palauttamist toho meijä ja naapurkylä välihi. Siin o joskus aikkate alus ollu merelahti, mut ko maa o noussu ni meri on tual parinkymmene kilomeetrin pääs. Nyy ko koko ajan sata, ni vanh merenpohja ruppe vettymä ja pellol on koht järvi.
Keväste täyty ruvet värkkämä laituri trekoolinperäl ja kattelema josta soutupaatti.

Meil elellä juur niinko ennenki syksysi. Olen korjannu suvitavari pois sattest ja yrittän tyhjennellä vesitynnörei nurkalt, huanol menestyksel kylläki. Ain ko saan tynnyri hiuka vajaammaks et voisin sen kaatta ja viär pois, ruppe tulema vett ja tynnyr täytty taas.
Toisaltas tynnyris on täl haava puhtamppa vett ko kaivos, ko sin o menny pintavett ja vesi o iha ruskia.

Mee olen koirien kans käyny ahkeraste siänestämäs ja muutonki metäs kävelemäs. Jossa välis ol piän yäpakane mikä vei enimmät hirvkärpäse.
Katti tiätty tule kans. Heh, se ei vissi ol iha varma, onk hän kissa vai koira. Taik ainaki se tahto oll ja tehrä niinko koirakki. See kulke hänt pystös meijän peräs, kiippe välil puuhu ja kara sinn tänn. Jote sitä näy, ni ei tartt kon kyssy, et Misäst katt o? Koht kuulu josta piän naukasu ja katt tule taas karaten peräs.
Koirat tiätty rynnistävä eres takas niinko hullut. Siänestämisest ei tahro tull mittä, ko heijän täyty tull heti nuuskuttama, mitä mää olen löytän ko kykin jossan sammalikos suppilovahveroi kokkomas. Ja Lilli välist oikke istu sihen keskel siäni, pitämä mul seura. Onneks niit on pali eikä meil tul mittän kränä, et misä istuta.

Eiläehtost olin oikke Helssinkis. Käytti musiikktalos konsertis ja voi, ko ol hiano! Tunnus erinomase hianolt pistä vaihteks säällise roiti ylles, tukk kikkaral ja korkkarit jalkka. Bussilasti meit mummassi ol liikkel, joku paapa ol öksyn joukko ;) Ja se musiikki! Oi, ko ol kaunist. Ol kertakaikkise hiano istu iha rauhas ja kuulustel  sitä. Pääs vilas uskomattomi färei, niinko ain konsertis. Ei lainkan karuttanu, etten päässy maalauskurssil..
Mut on see pitk matk täält varsinaisest Suamest lähti kulttuurin pari ton itäisel äärel. Mee lähretti kirkonkyläst hiuka vaill kolme ehtopäiväl ja olttin takas varti yli pualen yän. Kello oli pual kaks ko kömpisin sänkky, ko koton orot nälkäse eluka ja ittelläniki ol hiuka vatt tyhi.

Aamuste meinasin, et pesen sukkahousun koht, et saan ne huame jälles jalkka.
Mut niit ei ol missä.
Olen ny haken miälestän kaik paika, mihe voisin ajatell ett olissin ne yäll laittan. Ja semmosistaki paikoist, mihe en vois kuvitellakka laittavani sukkahousui. Ja roskiksest.
Ruppen epälemä, mahrok mul sukkahousui ollakka eilä? Mut en ainaka paljankonte ollu, kosk ei tullu missä vaihes kylm. (ja ei, en ottan väliajal konjakki, et olis menny muisti..)
Mää tiärän kyl, misä mun sukkan ova. Nee ova hukas. Ja pysyväkki siäl, joten keksi, mist ne löyrän.

Onneks ne ei ol mun ainuvat sukkikset.

touhus

Olipas mukava viikonloppu. Vaik saro.
Taik ei koko viikoloppu satan, eilä vaa, mut sitä tuliki sit senki erest.
Sain tehryks ja toimeks kaikkilai, semmostaki, mitä en ollu suunnitellu. Piänt puuha piänel tehol. Oli oikke touhuhattu pääs koko pyhäseuru aja.
Lauantan paisto aurinko suurimma osan päivä ja sain siivottu piha aika hyväks. Jotta risunkokkomist ja pilkkomist viäl jäi tehtäväks, ja suurimppi nokkoskasvustoi täyty jolla aikka harventta, mut muuto syys-asiat o hyväl mallil.
Eilä sit saro ihan koko päivän. Joka paik ol vetel ja vett tipus puitte oksist jote sitä tullu taivalt.
Naapur pyys näyttämä leiviuunin lämmityst ja ko see oli saattu palama, ni ruvetti ihmettelemä häne tupla-akkunias, ko ei menny paikalles. Sovitetti ja ihmeteltti. JOku ol jo ennenki niiten kans tapellu, ko muutama klasi ol porel.
Siin ol muuto esimerkk kui voira sopimattomal ja ossamattomal maalamisel melkken pilata akkunat. Niist roikus lateks-riakalei suurin roippein eikä ehjä maalipintta ollu juur missä. Laitan teil peljätykseks kuvi ko saan ne tost puhelimest ulos...
Ei niil akkunil nyy muut voinu ko laitta paikalles ja tiivistä liimapaperil. Mut ennenko kaik saatti sopima karmeihis ni meil ol vähti!
Jourusin lopultas hakema höylän ja höylämä akkunansyrjäst siivun pois. Toisist riitti, ko höölätti vanh paks maalkerros tiähes, mut yhrest akkunparis piti otta oikke puutaki ja silti see jämäht kii ennenko ol paikallas nii et jää ihemteltäväks, saarank se keväste irti.
Ja jote olis ollu iha kelppo, ni toisiks viimäne akkun putos omi aikojas lattial ja alamaine ruutu men kappaliks. See ol kyl jo valmiks rikk, mut olis se ny menny viäl tämän talve.
Meil men koko syksyne päivä kahrel naisel niitte akkunitten kans, nii et ehtoerle kerkesin juur syämä hiuka soppa ennenko piti lähti kulttuurseura kokoukse. Naapur lupas lämmittä sill aikka saunan ja niin käve, et sit ko tulin kotti ni saunotti viäl yhres.
Huamatti, et onki kätevä jos sillon tällön lämmitetänki vaa yks sauna, eikä ain kumpaki omas. Säästy puita ja aikka ja muuttest mukavaki.
Meil o näättäk ruven olema semnen tapa, et puhella siin meijä välisel tiäl. Siit ei ol muut haitta ko et kummanka tyät ei eristy. On paremp ko kumpaki touhu päiväl omias ja sit ehtost saunas prohtata mailm järjestykse.

Kukkakaali o jo historia ja tein yhre hianon huamion: se kortisonikuuri o viäny mun nivelsäryt melkken kokonas. Ajatelkkast! Ole nukkun nii hyvi...

turvoksis

..ain vaa. Tänä aamuste hankkiutusi kirkonkylä terveyskeskukse, iha varmuure vuaks.
Mul nimittäis nous eilä ehtost kuume. Menin maat jo kahreksa aikka, ko tunnus et olin tulos kippiäks. Yäl heräsin ko korva särki iha viätäväks, siäl tunnus semssi pistävi, viiltävi kivui niinko joku olis kraappin. Korvakäytäväs siis.
Mul tul semne olo, et see hirvikärväne o mun korvassan henkitoreissas ja kraappi viimäsil voimillas et pääsis ulos.
Ei pali auttan, vaik koiti ajatel järjellisest, et ei se voi oll siäl, ei se mahru ja vaik mahruiski, ei se enä voi elos oll. Ain ko satus, mun tek miälen ruvet kaivama korva ja pelastama sitä raukka.
Yäl on nii erilaist, ajatuksekki.
Ko olis see ny ihme otus ollu, jos se olis henkis pysyn semses kärys, mikä mun päästän nous. Kävin näättäk kummiflikan tykön frisööris. Hän tek mun tukkan permanenti.
Kaikki se turhamaisus teettä: istusin pualtoist tuntti paikallan ko kaks flikka kiärtä hiki tukas mun päähän yli kuuskymment rulla. Ajatelkka nyy, yhren kiarutettavan karvatukon koko ol sentti kertta sentti (päänahast). Ja ko mul on pitk tukk, ni kyl oli flikoil tyät.
Otti se munki nivelihin, ko ei se istumine sihe loppun, viäl piti laitta päähän kahret liämet ja lopuks pest ja kuivatta. Sanosin kyl viime, et ei tarvit kuivatta, riittä ko laitta letil, kyl se sihen kuiva. Ehtost kirvotin tukkan auk, ko eihän se mittän kuiva jos se palmikol on.
Mut se permanent-aine haise ain vaa kamalalt! Voi niit flikkparkoi, ko ruppeva tyäkses semsten kans häärämä. Kai ne sais hajuttomiksiki, mut paremp se haju on, ni ossa vähä varot. Nykysi kampamois piräiski ol ekstratehokas ilmavaihto ja permanenttie määrä rajotettu, jos määräyksi sit vaa nourateta.
Ja milt mää sit tänäpe näytä? Kyl sen tiätä, kiharatukkaselt kukkakaalilt tiätty. Vaik nyy ne pati ova muuttun tummanpunasiks, mikä lissä viähättävyyre määrä.
Sain näihin patteihi viiko kortisonikuurin, mut ei ensmäise kaks tapletti mik aamul koht otin, ol viäl vaikuttan mittä. Niihi on tullu färin lisäks rakkulat. Patteihin siis. Ko ei nyy vaa menis rikki. Ja nii, ei siäl korvas sit kumminka kukkan tehny kualema, korvakäytävä o vaa nii turvoksis et sen tähre särke.
Elukat ei lainka tykänny ko menin nii aikasi maate. Katt sai hepulin yäl ja purot vesiämpärin lattial. Kauhi ryminä ja kaik juaksiva ympärs tuppa. Ämpär ol onneks tyhi (ei se muuto olis vissi puronnukka) eikä mittä suurt vahinkko tullu, mut se katkas kameli selän ja mun kärsivällisyyten ja sain oikkian huutoraivarin. Luajan kiitos mul ei ol niit naapurei.
Ei mun huano olon elukoist johtun ja kyl hee sit loppuyän oliva valla verka. Mul ol sit kaike muu lisäks huan omatunto siit huutamisest.
Ko vaa sais ittes hillityks paremi.

takkust

Mul ol tänä kaks lääkäraikka. Näin vaa yhre tohtorin.
Toine ei tullu, vaik orotin pual tuntti. Varma hänel ol hyvä syy, mut ei se aut nyy, ko olissin hänt tarvinnu.
Mul ol näättäk pää ihan turvoksis aamuste ko nousin ylös.
Ihan kirjaimelliseste. Niskas o pualen kananmunan kokkone patti, poskes ja kaulas einen piänemmät ja leua al pari. Korva on tukos, korvakäytäv on turvonnu umppe enkä kuul oikke mittä. Pää ei tiätenkä käänny ja ko yrittä, ni sattu viätäväks.
Ne patit kutise ja särke, erikses ja yhtaikka ja jos niihin koske, ni meina tulla parku.
Jos jotta hyvä täyty löyttä, ni se o vissi se, et kaik pati ova vasemal pualel.
Mul ol vissi öksyn hirvikärpäne taik joku muu pureva ötökkä sänkky tyyny ja poske väli. Ja sit se on pitän munst hualt koko yän puremal joka kohrast mihe o ylettyn. Voi myäski oll, etä hän on purru ittepualustukses, ko ei ol päässy pois poske alt.
Mut tarvittek joka paikka tunke.
Olissin sitä lääkäri tahton kirjottama mul kunno antihistamiini, et pääsisin täst tuskast. Ja olis kyl kiva jos näytäis enemä ihmiselt ko mene syämä. Nyy mun pään muistutta lähinnä kukkakaali mil o silmklasit.
Saa nährä tulek joku mun kans saman pöyttä...

Syksy o alkanu, omeni ja luumui putto nurmikol haittama ruaholeikkamist. Paitti et ruaho ei saa leikatuks, ko vallan sata. Ainakin see verra, et maa o märkä.
Etanat tykkä. Niit on joka puskas ja puska all. Linnu parveileva niit syämäs ja pitävä aika mekkala. Koirakka ei jaks enä niit jaakata ko katteleva vaa muuhal, ko mustarasta riakkuva aroniapenssais.
Katt ol eilä löytän vissi hiirenpesä, ko rappueres ol ihan pikkane siimahänt vainajan. Olik tullu katin mako täytte vai olik reppana päässy karkku ja kuallu sit kumminki. Siirsin sen syrjemmäl eten ast sen pääl.

Viimäsviikol repäsin oikke kunnol ja kylvetin neiti Siäväsen. Oli pakko, ko hän rupes muuttuma viherkäiseks.
Mul ei ollu enä kunnollissi värkkeikä semsse toimitukse, mut hain pari vanha paitta ja kluuttusin niil. Painepesur sai sen verra toimeks, et saatti huuhrotuks pesuvaahrot pois. Hiukan kuivattelin ja pyhkesin klasit ja neiti ol jälles siisti. Lentomurkut piti koht kokkontumisajot taik -lennot Siäväsen katol, heiä miälest jälki ol nii hiano.
Kaik automiähe ja muut asiantuntijat olis saanu itkupotkuraivarin semsest autonpesust. Lupasinki neiti Siäväsel, et seuravaks hän pääse jälles konepesu, eikä sihe men koko vuattaka.

Nii et tän kuulu hyvä. Sikäli ko ny jottan kuulen..

vauhris jälles

Nii se vaa alko tyät ja touhut.
Perjantaehtost syätti Takkupään kans kravui. Ko tunnus et tule kylmä yä, etei viittin oikke ulkon istut, ni ajateltti et koitetast katta kasvihuanehe. Tule sillekki sit käyttö tänä suven, ko siäl ei ol mittä ollu kasvamas.
Meil oliki vaik kui kiva! Laitetti kaik lyhry, mitä loyrys, roikkuma katost, mää repäsi vanhast lakanast hianon pöytliinan puutarhapöyräl, ko oli nostettu sisäl ja siit jäi viäl kappala sivupöyrällekki.
Tänä vuan syätti kanttarellikeitto aluks, jotta lämmint tarvitte ain syär ja juamaks meil ol kuahuviini.
Kravu oliva isoi ja tänä vuan oikke hyvi. Meil ol hauska vissi, ko tultti tuppa ja nukkuma joskus kolmen mais. Aamul.
Lauanta tiätty nukutti pualen päivä ja sit Takkupää jälles läks.
Mul ol josta tullu niimpali virtta et rupesin pesemä tuva akkuni. Otin tuplat alas (nee o ollu paikallas koko suve..), liotin liimapaperit pois ja pesin klasit ja pokat nuukaste yltpäält. Laiti kaik takas ja ripusti puhta verho ja oi, ko ol kaunist! Ja hyvä miäl! Ja väsy! Huamakka, väsy...
Täyty viäl joku päiv tilkitä ja laitta uure liimapaperi, enneko tule kylm. See jäi tekemät.
Maananta men tyäpaikal ja tunnus hiuka niinko olis ollu öksyksis, mut kotti osasin kumminki tul. Tänä ole tyätöitte lisseks hoitan kulttuurseura rakennusmestarin virkka ja huameltta täyty menn jälles sorvamol.
Mut se väsy. Munt o väsyttän oikke aika taval viime päivin. Ja öin.
Lauantan väsytt se perjantaine valvomine ja sit se kolmtuntine akkunitte kuuramine. Nukusin yässe oikke makkiast. Pyhän touhusin jotta muut mut nukusin kumminki  liki neljä tuntti yhte meno enkä ollu maananta-aamuste yhtä väsyny. Tyäpäiv ja pitk ajomatk teki sen, et nukusi viimäsyänäki oikke hyvi, vaik jäseni särki.
Ei mun olekka enä uni hukas. Mikä helpotus. Kui voiki käyrä nii hermoihi see etei saa nukutuks. Ja kui seeki tule ny, ko sais nukku, eikä vaivan sillo, ko mukula oli piäni ja valvottiva. Sillo ei olis lainka haitan piän unettomuus. Huoh.
Laiti äske nii hyvä ruakka, et saa nährä, tulek sitä säästetyks huamiseks vai ahnetunk tänä kaik. Joskus tarvitais toine ihmine hillittemä, ko itte ei pyst. Taik ei tahro.

Meijän katti o nykysi oikke ahmatti. Se syä kupillise raksui aamuste ennenko se mene ulos. Sit se toristettavaste syä kolm-neli hiirt päivä mitta ja ehtost ko se tule sisäl, se pitä kamala meno jote kuppi ol täys. Mihe maha se niit oikken tunke, ko se ei ol lainka paks? Kyl koirakki etus perkava ko ruast on kysymys, mut katti pistele kokkos nähre moninkertaseste. Vai ollek meil kalorittomi hiirei...?