turvoksis

..ain vaa. Tänä aamuste hankkiutusi kirkonkylä terveyskeskukse, iha varmuure vuaks.
Mul nimittäis nous eilä ehtost kuume. Menin maat jo kahreksa aikka, ko tunnus et olin tulos kippiäks. Yäl heräsin ko korva särki iha viätäväks, siäl tunnus semssi pistävi, viiltävi kivui niinko joku olis kraappin. Korvakäytäväs siis.
Mul tul semne olo, et see hirvikärväne o mun korvassan henkitoreissas ja kraappi viimäsil voimillas et pääsis ulos.
Ei pali auttan, vaik koiti ajatel järjellisest, et ei se voi oll siäl, ei se mahru ja vaik mahruiski, ei se enä voi elos oll. Ain ko satus, mun tek miälen ruvet kaivama korva ja pelastama sitä raukka.
Yäl on nii erilaist, ajatuksekki.
Ko olis see ny ihme otus ollu, jos se olis henkis pysyn semses kärys, mikä mun päästän nous. Kävin näättäk kummiflikan tykön frisööris. Hän tek mun tukkan permanenti.
Kaikki se turhamaisus teettä: istusin pualtoist tuntti paikallan ko kaks flikka kiärtä hiki tukas mun päähän yli kuuskymment rulla. Ajatelkka nyy, yhren kiarutettavan karvatukon koko ol sentti kertta sentti (päänahast). Ja ko mul on pitk tukk, ni kyl oli flikoil tyät.
Otti se munki nivelihin, ko ei se istumine sihe loppun, viäl piti laitta päähän kahret liämet ja lopuks pest ja kuivatta. Sanosin kyl viime, et ei tarvit kuivatta, riittä ko laitta letil, kyl se sihen kuiva. Ehtost kirvotin tukkan auk, ko eihän se mittän kuiva jos se palmikol on.
Mut se permanent-aine haise ain vaa kamalalt! Voi niit flikkparkoi, ko ruppeva tyäkses semsten kans häärämä. Kai ne sais hajuttomiksiki, mut paremp se haju on, ni ossa vähä varot. Nykysi kampamois piräiski ol ekstratehokas ilmavaihto ja permanenttie määrä rajotettu, jos määräyksi sit vaa nourateta.
Ja milt mää sit tänäpe näytä? Kyl sen tiätä, kiharatukkaselt kukkakaalilt tiätty. Vaik nyy ne pati ova muuttun tummanpunasiks, mikä lissä viähättävyyre määrä.
Sain näihin patteihi viiko kortisonikuurin, mut ei ensmäise kaks tapletti mik aamul koht otin, ol viäl vaikuttan mittä. Niihi on tullu färin lisäks rakkulat. Patteihin siis. Ko ei nyy vaa menis rikki. Ja nii, ei siäl korvas sit kumminka kukkan tehny kualema, korvakäytävä o vaa nii turvoksis et sen tähre särke.
Elukat ei lainka tykänny ko menin nii aikasi maate. Katt sai hepulin yäl ja purot vesiämpärin lattial. Kauhi ryminä ja kaik juaksiva ympärs tuppa. Ämpär ol onneks tyhi (ei se muuto olis vissi puronnukka) eikä mittä suurt vahinkko tullu, mut se katkas kameli selän ja mun kärsivällisyyten ja sain oikkian huutoraivarin. Luajan kiitos mul ei ol niit naapurei.
Ei mun huano olon elukoist johtun ja kyl hee sit loppuyän oliva valla verka. Mul ol sit kaike muu lisäks huan omatunto siit huutamisest.
Ko vaa sais ittes hillityks paremi.