takkust

Mul ol tänä kaks lääkäraikka. Näin vaa yhre tohtorin.
Toine ei tullu, vaik orotin pual tuntti. Varma hänel ol hyvä syy, mut ei se aut nyy, ko olissin hänt tarvinnu.
Mul ol näättäk pää ihan turvoksis aamuste ko nousin ylös.
Ihan kirjaimelliseste. Niskas o pualen kananmunan kokkone patti, poskes ja kaulas einen piänemmät ja leua al pari. Korva on tukos, korvakäytäv on turvonnu umppe enkä kuul oikke mittä. Pää ei tiätenkä käänny ja ko yrittä, ni sattu viätäväks.
Ne patit kutise ja särke, erikses ja yhtaikka ja jos niihin koske, ni meina tulla parku.
Jos jotta hyvä täyty löyttä, ni se o vissi se, et kaik pati ova vasemal pualel.
Mul ol vissi öksyn hirvikärpäne taik joku muu pureva ötökkä sänkky tyyny ja poske väli. Ja sit se on pitän munst hualt koko yän puremal joka kohrast mihe o ylettyn. Voi myäski oll, etä hän on purru ittepualustukses, ko ei ol päässy pois poske alt.
Mut tarvittek joka paikka tunke.
Olissin sitä lääkäri tahton kirjottama mul kunno antihistamiini, et pääsisin täst tuskast. Ja olis kyl kiva jos näytäis enemä ihmiselt ko mene syämä. Nyy mun pään muistutta lähinnä kukkakaali mil o silmklasit.
Saa nährä tulek joku mun kans saman pöyttä...

Syksy o alkanu, omeni ja luumui putto nurmikol haittama ruaholeikkamist. Paitti et ruaho ei saa leikatuks, ko vallan sata. Ainakin see verra, et maa o märkä.
Etanat tykkä. Niit on joka puskas ja puska all. Linnu parveileva niit syämäs ja pitävä aika mekkala. Koirakka ei jaks enä niit jaakata ko katteleva vaa muuhal, ko mustarasta riakkuva aroniapenssais.
Katt ol eilä löytän vissi hiirenpesä, ko rappueres ol ihan pikkane siimahänt vainajan. Olik tullu katin mako täytte vai olik reppana päässy karkku ja kuallu sit kumminki. Siirsin sen syrjemmäl eten ast sen pääl.

Viimäsviikol repäsin oikke kunnol ja kylvetin neiti Siäväsen. Oli pakko, ko hän rupes muuttuma viherkäiseks.
Mul ei ollu enä kunnollissi värkkeikä semsse toimitukse, mut hain pari vanha paitta ja kluuttusin niil. Painepesur sai sen verra toimeks, et saatti huuhrotuks pesuvaahrot pois. Hiukan kuivattelin ja pyhkesin klasit ja neiti ol jälles siisti. Lentomurkut piti koht kokkontumisajot taik -lennot Siäväsen katol, heiä miälest jälki ol nii hiano.
Kaik automiähe ja muut asiantuntijat olis saanu itkupotkuraivarin semsest autonpesust. Lupasinki neiti Siäväsel, et seuravaks hän pääse jälles konepesu, eikä sihe men koko vuattaka.

Nii et tän kuulu hyvä. Sikäli ko ny jottan kuulen..