perjantai 30. heinäkuuta 2010

salat julki

Olin tänä liasus. Ensiks kävin arkeologisel kaivauksel Vainiomäel. Siäl ol kova kuaputus käynnis. Otin oikke kameran mukka et saan tännekki laitta kuvi kui meil kaiveta muinassi, mut otink yhtän kuva? Kikankakat, ko jätin laukkun auto ja kameran kans. No, ens viikol koitan muista paremi.

Sit läksi ajelema Raisio, ko pit hakke pyykit pesulast. Soitin pojal, et tul nyy mamman kans kaffel, tul nyy. Ja hän lupas. Treffatti sit kauppakeskukses ja istutti puhelemas kaffilas vissi toist tuntti. Sit häne tul kiirus ja haetti mun pyykkisäkkin ja hän kanno sen auto.
Mun tek miälen viäl vähä kiärrellä kaupois ja menin takas. Pysäti tissiliivikaupa akkunan taa ihmettelemä. Sihe mun viäre tul nuar äite kahre lapsen kans, siin neljä vuare ikkäne poik ja pikkane vauva. Poik kattel nuukaste akkunas ollei tissliivei, nyhjäs äitti housulahkest ja kysy sit oikken kirkkal äänel, niinko mukula pruukkava: Äiti, saaks isot pojat imet tissi? Äit hääräs jotta vauvavaunuis ja sanos siält et Ei tiätenkä, kyl siit o ennenki puhelttu. Mut ko mää näin, ko iskä imi sun tissitäs ekkä sää lainka kiältän ko ähkesi vaa, sanos poik siihe.
Äit nost pääs vähä äkkiste vaunuist, nappas poikka kärest ja läks porhaltama pisin käytävä. Pojan varppa ott sillon tällö hiuka lattia ko vauhti ol niin kova, ja jottalai motlamist kuulus.
Mun täyty tunnusta, et mun ei pokka pitän. Hymyili suu korvis koko ehtopäivän. En tiär olink enemmä vahinkoilone vai kattene, mut huvittava on see, et nuar äite semsest nii hermostus. Vaik täyty sanno, et ko näi heijä myähemmi jäätelöl koko perhe, ni viimestäs siin vaihes olin kattene, sil et se iskä ol vähä komias...

Nyy o jälles viikko menny, mihe lainka o mennykkä. Aik kulu nii noppiast ja tuntu et mittä ei saa toimeks. Istusi muutaman tunnin lorvikamaris liimamas nukkikse parketti. Kuure milli viilusoirost piäni kappali, se otta niskan pääl. Ko viäl oppis täsä elämäs istuma krymöttämät sillon ko jottan teke, etei niska olis ain jumis.

Ulkon tuule nii viheliäiseks, mut sare kiärtä tämän paika nuukaste. Aamul tul vett pualen tuntti, jos sitäkä, mut missä se ei näy. Mahtak tull jälles sattene syksy. No syksy tule kumminki, on hän sit kumne hyvänäs.

Jälles yks päivälilja o ruvenn kukkima. Se o oikkestas viäl tummemp ko kuvast vois päätell.
Viimäs vuan ostettu vaalevanpunane leimukukka kans kukkii. Sen pit oleman täsä vaa talve ylitte ja sit sen pit pääsemä toisten kans kukkamaahan, mut ko en ol pystyny kukkamaat kunnostama, ni tämäki o saan oll
paikallas. Jos ens suven. Kokkon sit kaik erifärise leimukuka saman penkki, niit on kans ussemppa eri sortti.

4 kommenttia:

vilukissi kirjoitti...

hahahah :D!!!! Taatusti muistat tuon jutun aina, jos tapaat perheen uudelleen...vielä sittenkin, kun vuosikymmeniä on kulunut! Ja katsot isää ...jahas jahas..justjust, komia mies! Täälläkin tullee niin maan perusteellisesti; jos ei oo iso helle, niin valtava ukkonen, jos ei valtavaa ukkosta niin kauhea myrsky tai lumipysy ja pakkaanen vai kuinkas nämä vanha kansa sanookaan. Koskaan ei oo kohdallaan. Aina ja Aina ja Aina. Oot oikias viikko meni...ohi? Pois ny ainakin. Ei ihmekään kun on aina syntymäpäivä, joulu tai juhannus tuloillaan.

Piu kirjoitti...

Älä puhu syntympäivist, tuntu et niit o ruven olema kaks joka vuas.. Se on tott, et Ain o jottalai ilma. Vaik sare o semmost teeskentelemist ni tuul on kyl tosissas.

tiuku kirjoitti...

Lasten ja imeväisten totuuksia tuli taas julki. Eipä siinä voi kuuntelija muuta kuin vetää suupielet korviin ja nauttia tilanteesta. Harmi, etten ole kuullut mitään vastaavan hauskaa viime aikoina. Tänään on meillä maa kastunut sateesta, mutta aurinko taitaa tänäänkin voittaa.

Piu kirjoitti...

Kyl mar siit laste puheliaisuurest o jokane äit osas saanu. Tänä on riittän kaikkilai ilmoi: on satan, tuullu ja aurink on paistan. Jokasel jotta.