juhlimas

Mun kaunis kummityttären pääs eilä eres. Hän o siro ja siävä ja herttane, juur niinko siskokki. Ny o siskon kaik flika "aikussi", ja mene kymmene vuatt ennenko o seurava rippijuhla.

Näin siäl pikkusen Taavinki vanhempines. Hän ol kans ilone ja reipas piän miäs, oikken tomera. Hän ei näyttän kärsivä kuumurestaka, mist kaik isomma hiuka valitti.

Tarjottava ol iha yleängete, keskimmäine siskontytär ol valla ylittän orotukse. Monttalai ja hyvä, mut kyl tekivä kauppaski. Helttest hualimat pöyrä ympäril hyärisivä muukki ko paarma. Niitäki ol ihan siunatuks, mut kova tuul hiuka helpott siin asias.

Mää tunsi itten iha Kunnakse satutäriks pitkäs mekossan. Se o pitk ja leviä ja oikke mukava pääl. Ei lainka liian kuum paitt sit ko istus saunankuuma auto. Tarppeks pitk etei tarvinn hualehti paarmoist taik muist itikoist kintuissas, eikä aurinkoka polttan. Olin kyl ko täystakiloittu purjelaiva ko konkkasin sen kans tuules ja se pullistel mun ympärillän, mut mitä siit. Purjehtiva naisihmise ova komioi, olletinki fammut.

Ehtost lämmiti sauna, tiätty. Oikken kuuman päivä jälkke on pakko pääst sauna, hikkoil oikke luvan kans lissä ja sit pest ittes puhtaks. Elämäst on tarkotus nautti.

On mukava et tule välist lähretyks ihmiste ilmoil, näke omi ja sisko lapsi ja lapselapsi. Ja hiuka mailma autoikkunast mennen tullen. Mut kaikist parhamppa on tull sit kotti jälles, ja huamat, et tääl on hyvä.