kuvi tosielämäst

Tarttin kuva minkä olin ottan oikke tarkotust varte ja haeskelin muistikorteist. Huamasin et mul ol julkasemattomi (!) kuvi huushollist ja elämäst. Näit ei ol tarkotettu heikkohermosil...

 Tämmöst jälkki sai katti aikaseks ko se pääs riahuma salin palmus. Arvakka onk mokomal kekkosel viäl vapat pääsy sali?

 Ei uskois et meil siivotanki joskus. Joulusiivost ei ol ko muisto vaa, ja vaik näyttä silt et koirat on huusholli sekottan, ni syylline kurkista vasemmas reunas pööräjalan takka...

 Kyl hän ossa nätistenki olla. Täsä hän seuras, ko kuvasin ostoksian Kirkkokarul. Takan oleva klasipurkki on viäl ehi, nostin sen turva ajois.

 Kattokast malli kulttuurkatist! Siin oteta tirsat Pyhäranna historia ja suamalaist tairet pääalusen.

 Vähä on pää kenos mut ei haitta. Voik ol tytyväisemppä ilmet? Ei uskois et se ikän o mittän paha tehny.

 Lilli makas petilläs sykkyräs, ko ulkon ol kova pakane. Se on pessy petiäs ensi, ko näky märkki läntei. Kummallaki koiral on semne tapa, et ajottaisi nualla peti nuukaste. En ol keksiny mittä syyt siihe.

 Ja Sohvi nukku pöörä al täkil. Siin o muute mukava pittä jalkojas ko istu aamukaffel.

 Toisen ehton jatketti. Joku piän vastalause kuvamisel esitetti, mut ei herätty enemppä. Katti ei siis kuarssa...onneks.

 Tyyny o sopivamma korkune ko tairekirja on pois.

 Katil ei ol yhtä puhrast vaalevanpunast tassu, kaikis on musta kans. Huamakte, hän kyttä silmäraost..?

 Lauantan ol pakast 25 astet. Kuvas ei näy, mut puust varise lunt taik huurret mikä kimaltel aurinkos kauniste.

 Sohvi nukku ja näyttä pitelevä kuanostas kii.

Ja katt makka taas pöyräl. Tosa o hyvä maat, patter lämmittä pöyrä iha lämmiäks.

Niinko huamat, katti on kasvanu aikataval. Orotan kovaste et se kasva lissä ja rauhottu samal. Tämä aik on  hermoil käyvä, vaik katt on varmaste keskimääräst kiltemp.

Ei siis mittä tämä syvällisemppi täl kerral.

raikast

Kyl nyy on kaunist ja raikast ulkon. Ja vissi sisälläki, ko täst kerkken kotti saak. En kerjenn aamul lämmittämä yhtän, sen tähre voi oll eine vilpost ko mene kotti.

Koiril ei ol hättä, heil o paksut turkit ja mont tyyny ja täkki mink pääl voi maat. Katt sit taas voi tunke ittes mun sänkkyhyn peito al taik maat tuvan sivupööräl, mikä o lämmin. Sen al o näättäk patter, ja huamasin eilä et se tuuppa lämmint ilma semsel voimal, et pöyt o iha lämmin.

Pikkulinnuil o hankalamppa. Lintulaural käy kova huiske, ko kaik yrittävä ehti syärä vattas täytte ennenko tule taas pimi. Yks onneton punarintaki sinnittele joukos. Vein hänt varte kauraryynei ja rusinoi, ko näytt etei hän saa kovi siämeni syäryks.
Mut ei talitintilläkä helppo ol. Seurasin akkunast, ko hän tul sirenpuska syämä aurinkokukasiäment. Hän pit jalallas kii siämenest ja hakkas sitä nokallas auki. Mut ain palan takka häne täyrys otta siämen nokkahas ja nosta jalk vatthööhemitte joukko lämppemä. Sit uurestas nokkima ja koht taas toinen kontt lämmityksel. Kest kolm minuutti ennenko hän ol saanu siämene auk ja syäryks.

Ilmankosteus on kova, ko auto pakastu paksu teräshuurttesse oitis ko se vähä aikka seiso sammuksis. Alkuviikkost neiti Siäväne näytt jääkarhult, ko hänel ol senti vahvune jääkideharso ylläs. See läks pois iha harjamal, mut sen jälkke akkunoi on saan krahnutta oikke urakal, et o jonkunkaltast näkyvyt muarostunu.

En ol pali muut kerjen ko töitte sivus lämmittämä. Olen kaks kertta täl viikol lämmittän leiviuuni, sen avul pysy tuvas mukava lämmin. Lunt sais ol enemmä, lattia tuppa olema kylm ko ei ol seinäviaruksil kinoksi.

Kaik on kuiva ja sähköst. Katt riakkus aamul mun peitoissan ja sai sit kaks sähköisku. Ensiks ko lykkäs nokkas mun kätten, pritkatt nii et hän hyppäs puale meetrin päähä ihmettelmä. Hetken pääst hän sai toise isku Sohvi nokast, ko Sohvi tul sanoma et täyty noust ylös. Välist sormenpäät oikke kihelmöi ko jatkuvast priisku. Tukk ol aamust kans nii sähköne, eten meinan saar sitä nuttural. Kipinöit vaa ja harott joka suuntta.

Akkunast näky ko ihmise ova menos syämä. Kulkeva niskat kyyrys ja ottava piäni hättässi askeli käret taskus ja huput pääs. Täyty ittekki lähti täst kipittämä piha yli. Nyy maistuis hernesoppa ja pannkakko. Nam!

viaramppa kiält

Henkis olla, tuvas o lämmin ja kaik o hyvi.

Ko ei ol enemppä sanomist juur täl hetkel, lykkän tähä tomse jutu, ko sain sähköpostis. Ko tiärän et maan tualt äärelt käyrä tätä ploki lukemas, ni pyyrän jo etukätte antteks jos tulen julkasseks jonku lukija kotiasioi. Naapureist ei tiättväste tarvit pittä luku..

Perhe-elämää Nurmoos


Emäntä tryykäs tupahan, mihinä isäntä istu kiikkustoolissa Ilikkaa lukemas. Akka oli tohoruksis ja sanoo notta:
- Tuo meirän piika on paksuna!
Isäntä totes rauhallisesti notta:
- Soon piian oma asia.
- Mutta, kussoon kuulemma sullen raskahana, jatkoo emäntä.
- Soon mun asia, jatkoo isäntä rauhallisesti.
Emäntä alakoo itkiä ja kiukuta notta:
- Mä kyllä lähären tästä taloosta!
- No soon sun ikioma asias, sanoo isäntä ja jatkoo sontasiionin (Ilkka-lehti) lukua.
Emäntä lähti vihas kammarin puolellen ja paiskas oven kii. Vähän päästä soli jo leppyny, tuli takaas tupahan ja eherootti isännälle notta:
- Eiköhän panna tuo piika pois meiltä.

Johon isäntä totes notta:
- Eipä tuo tunnu panemalla lähtevän...

hualenpitto?

Ole istun täs kone viäres ny jo tunni. Hiuka tyätöit ja hiuka plokilukemist. Tulin tähän ko Takkupää läks ja ykskaks huamasi et päiv valkentu akkunan takan, mut ei ol ihmekä ko katto kello.

Mut ei mun pitän teil ajankulust puhella, ko iha muist asioist.
Sain joku aik takasi kirjen sairalast. Siin ol lähete labra ja kaks kyselykaavaket. Saattes sanotti, et mul o v. 2005 asennettu metalline liukupinta lonkkanivelesse ja ko tämste liukupintojen kans o joillaki ollu hiuka onkelmi, ni potilasturvallisuure takia kaik liukupinnotetu kutsuta tutkimuksi, vaik sairala ei ol asentanukka juur niit onkelmallissi pinnottei. Ensiks verikokkel, myähemi makneettikuvaukse ja poliklinikal.
Lisseks kehotetti täyttämä kyselykaavake ja ottama se mukka tohtoril tulles.

En oikken tiänny mitä olissin ajatellu.
Tosi on, et mul laitetti metallipinnote, oikken titanist, ja seeki, et se tehti vuan 2005. Mut heilt o jääny huamamat, et se pläkkipeltipinnote kulus puhki kolmes vuares ja vaihretti keramikkasse v. 2010. Et see siit potilasturvallisuurest.

Olen niin pirulline ihmine, varsinki näin ko o kovaste huan jakso ollu jo piremmä aikka, et meinan menn tutkimuksi ja orotta, kosk he huamava itte, etei mul ol enä sitä DelMonte-nivelt.
Ja ellei he sitä huama, ni mun tarvitte vissi tehrä tutkimuspyyntö jonnekki, sil et joku roti täyty pittä ihmiste ronkkimiseski. Joskus käy miäles et piän rahallinen korvaus voisis oll paikallas, vaikkei se terveyt palauttaiska.
Täytin sit sen kyselylomakkeki. Taik molemma. Ensiks nykyhetken mukka ja sit kahre vuare takase tilantte mukka. Eikä niis ol ero ko yks pykälä. Mun on siis olemisen kohentun hyvi hiuka.
Ja ny on sit tua leikkamaton nivel ruvennu risama kokoaikkasest. Se särke yät päivät ja on kippi istu sit taikk makka. Hiuka hirvittä ajatell et see tarvitte leikat lähitulevaisuures.

Nyy lähren kuitenki sin verikokkel. Ja ehtost sutima munsterjelmi. Jottan kiva sentä mailmas.

kulttuurelämä

Meil o jälles alkan Kusta Hiaka kulttuurviikko. Eilä oliva juhlallise avajaise Lukutuval. Sen jälkke ol pianokonsertti ja sit saatti kaffet. Ja viäläki riit ohjelma: Fredriikka-salis ol tairenäyttely avajaise.
Läksin kotto yhre mais, käven äänestämäs ja meni sen jälkke suara Lukutuval. Koton oli jälles pual seittemän korvis.
Nyy on sit koko viiko kulttuurtapahtumi, konsert tänä ja taireluento huame, musiikopisto esityksi, runoraati ja vaikk mitä. Meijä muutonki vilkas kulttuurelämä ylty liki hillittömäks.
Se tarkotta sitä, et joka päiv on valittava, mihe osallistu. Ko ei erellenkä oss kahrenttu, täyty päättä mikä on nähtävä ja mist voi luappu.
Ja omaki taiteilu täyty hoitta siin sivus. Pitkä harkinna jälkke meinan jäljenttä munsterjelmi maalaukse. Se tule oleman kiva, mun miälest. Jalmarist ei ol tiatto, mitä hän mahrais asiast tuumata.
Katt on kasvan ja on melkken kaksinkertane sihe nähre ko hän tuli. Hän o aika kamalas vaihes, riakku ko riivattu eikä usk mittän komentamist. Olen korjan kaike rikkmenevä pois ko hän pääse jo joka paikka eikä missä ol turvallist.
Lisseks hän on ruvennu jahtama jalkoi, mut siit tehrä kyl loppu äkkiste. Kati raapima naarmu tulehtuva herkäste ja mul ei semssi tulehruksi saa olla. Toivota nyy et tämä vaihe mene ohi ilma suuremppi haaverei.
Sohvin kans he leikkivä usse ja aika rajustiki. Katin pää o välil Sohvi suus ja takakonti potkiva Sohvi ottatukka nii et karvat pölise. Ihme kyl kummallekka ei  ol tullu ruupui. Usse kaik kolm nahistava yhres nii et meinan mennä nurin, ko tiätty he touhuva juur mun jaloissan.
Kirkonkyläl kuulttu: Vanhemp miäs ol kehun et hänki o siirtyn nykyaikka. Oli kuulemma ostan kenitaalikameran...

Kuvaamissi!

kylmi päivi

Pitkäst aika o talvist ilma. Ulkon on taas kaunist, lunt kymmenkunt sentti ja nii puhrast ja valust. Yäl paisto kuu kirkkaste ja tek maisema jäisen kimaltelevaks. Olissi saunast tules tahton seisoskel kattelemas kaunis piha, mut järki sentä voitti. Pakkast oli melkke viistoist astet.

Perjanta ol loppiaine ja Saimi-täti syntympäiv. Hän olis täyttän sata vuatt. Hän ol nuarin isoisä ja -äite perillisist, heit ol seittemän kaikkiastas. He ova piänin juassu samoil lattialankuil ko minä ja nykysin Taavi. Heijä puise rekes, vetokärrys ja kiikkus on viäl vintil. Ja vaku salis, se on täyn mun nallejan.

Saimi-täti pikkunen tuali on tuvas, isoisä ol sen hänel tehny. Mihe olle toisten tualit joutun vai onk niit ollukka, vast nuarimmalles isä kerkes tualin tekemä. Saimi ol kahreksa vuare ko isä kual.

Vuas ei ol viäl pitkäl ja ilmoi on ollu kaikkilai: on satan vett ja lunt, pakastan ja aurink paistan. Ei ol tulos mikkä tylsä vuas.
Lumitöit tul tehryks, lykkäsin polut puhtaks. Puit täyty kantta alitaukkomat, ko uunei saa lämmittä kaks kertta päiväs. Vaik ei tämä ol valitust, mialumi tämmöst talve ko vesisaret ja liukast.

Pakane saa kyl kaikki sivuilmiöi aikka: tukk on pörrös, hame helma kiärtyvä kinttuihi ja joka paikast saa sähköiskui. Käre ja huule kuivava korpuiks, kynne katkeileva ja koko aikka ritise. Silmist valu vesi ko mene ulos. Vaik sanota et villa on sähköst, ni kyl kaike mailma akryyli on viholissi tämsel ilmal. Ne kipinöittevä ja priiskuva jatkuvaste ja sormenpää kihelmöittevä salamoist. Tääl sorvamol piräis kaike ol antistaattist, mut huamasin aamul, et kipinöitten kumminki. Mun hamen o akryyli vissi. Ei ol menemist tuatantotilojen pualel tänä, onneks ei ol asiaka.

Katt riakkus yäl kuuvalos eikä malttan nukku. Mut ei se juur häirinny, ko en itekkä saa nukutuks näin öin. Koiri ei kuutamo haitta, ne kuarssava koko yän, oli kuu misä vaihes tahtos. Ja kyl mar heit väsyttä, ko katt juaksutta koko päivän.

Joulu on korjattu pois, nyy alkava härkäviiko ja reikäleivä. Nykymenos se tarkotta sitä, et kaik harrastukse alkava taas, on kokouksi ja palaverei niin tyäs ko sen ulkopualellaki. Ei ko raatama ja rehkimä!

sekalaissi ajatuksi ja kuvi

Sit olla jo kolmannes päiväs tätä vuatt. Vauhril o alotettu ja vauhril vissi jatketa. Se o hyvä, ei joka vuat jaksa kärssi pirenettyn.

Mul ol kameras sekalaist kuvamateriaali, niinko hianoste ilmasta, ja ko ei ol mittä järjelisemppä juttu nyy miäles, ajattelin pukat teil vähä yksityist näkymä.

 Ensiks pakolline kissankuva. Täsä o menos jälles hepuli aattoehton. Taustal keske-erässi käsitöit.

 Koira istuva mun konteissan ja Lilli näyttä kysyvän, et Huamaks ko se riahu jälles?

 Koiti otta kuva riakkumisest, mut enimäkses tul tyhji ruutui. Jos oikken katot, ni oikkias reunas o kati varjo :)

 Hänel roikku ovenkahvas lelu, mikä saa häne hyppämä pitkä aikka.

 Ja täsä on toristus siit, kui koiri villitä. Molema koira o riahantun leikkimä, Lilliki oikkias reunas, mut katt istu piironki eres ja kattele.

 Sohvi paiskel nalletas ja yritt saar katti mukka, mut kyl hän yksinäs jourus nallet kurittama, ei kiss ruvennu moissen touhu.

 Sain siskolt noin siävän tuikkumukin. Kotitonttuki o miälisäs. Kiitos siskol, oot kyllä paras!

 Kissa rauhottus sali sänkky ja yrittä otta malli Lilla Emilist, vaikk o vissi sitäki kerjenn turjuttama. Emil pruukka nukku ain keskell tyyny...

 Vuaspallo jää muistuttama viime vuarest. Piti otta kuva salamal, muuto olis jääny pallo mustaks. Ulkon on senverra lunt et juur voi sanno.

 Kyl on kuulkka kamala, ko vast kuvist näke mimselt huusholli näyttä. Tarkotus oli kuvat noit joulkukkassi, ko ova ilahruttan munt aatost saakk. Joo'o. Kuka olle koonnu piironkihi noin pali ryjä? Ja en sunkka ol mikkä viinaksie suurkuluttaja, vaikken huamannukka koot pulloi pois kuvast... Kattelkka noit kukkassi vaa.

 Piironkin pääl o sukukokous. Ja ryjä. Väittik joku tääl asuva, et on tehny joulsiivo? Sais hävet ko valhettele joulun. Taustal o kopio mun lempparimaalauksestan, eerelfeltti. Ja mummun kipsipatsas.

Tyäpöyt ainaki o melkke siisti. Nyy täsä o uus kone, ko kaik mun koneen vaihretti eilä. Piänt säätämist o ollu koko päivän, ja aika opettelemine uussie ohjelmitten käytös, mut eiköst se kuulu asian, ko kerra olla alkamas uut vuatt? Ja noil paperkasoil ei oikke voi muut ko siirttä niit paikast toisse, misä vähite ova näkyvil.

Voit usko et tua palmu käy pikkukissan sialun pääl. Sitä tarvittis saar tranut koko aja. Meil on käytty ussema keskustelu, melko suurillaki kirjaimil, et voik sihen kiivet ja kuka saa koske, kuka ei. Huooh.
Ja huamakka sali uure kartiini, melkke ko karl laarssonin koton:) I-ke-ast, kympil pari. Joskus sokiaki kana löytä jyvän taikk kaks.

Tämä tais oll niinko käänteine sisustusplokipläjäys, kaik kamaluure näky taustal. Mut mitä siit, sil et kuva o otett eläväst elämäst, mittä ei ol tuunattu. En muutonka käsittel kuvian millän tavall, mul ei riit istumalihakse eikä kärsivällisyys siihe. Ja huanol kameral tule mitä tule. Onneks kuvamisen kohte ova siävi.

Ensimmäine siämenkuvasto tul jälles tänäpe. Selasi sitä jo hiuka. Mitä mahrais kylvät?