yhteisölline lure

Huament! Tulin tän kehuma, et olen taas päässy lehte.
Ja iha hyväst syyst: oltti eilä Takkupään kans Walo-talkkois ja mäel tuuskaht päivälehren toimittaja. Hän ol kovaste kiinnostunu ja mää parhan mukka kerrosin mitä meil on tehty ja tehrä. Lähtiessäs hän meinas, et kyl mar juttu muutaman päivän pääst o lehres.
Se ol jo heti tänä! Ja meijän kuva kans, kumpaki naama rypys ko aurink paisto suara silmi.
Ei se juttu sen tähre nii hiano ol, et juur mää siin esiinnysi. Se o hiano, et Walon tyä saa huamio ja päästän kertoma muillekki, misä mennä.
Siumenne sanote, mun nivelet ei lainka tykk semsist risute kantamisist mut miälialal se teke hyvä. Yhres touhumine on ihan parast.
Koton piti sit viärä koirat kävelyl, ko hee oliva ollu yksnäs päivä. Ja ehtost ol tärkkiä pittä katti sylis vaik olissin jo miälellän menny nukkuma. Lopultas hän sai tarppekses ja men oman kiikkuhus maat ja me päästi koirien kans nukkuma.
Nyy olen lährös jälles jatkama talkkoit, meil on viäl puutavara korjamat sisäl ja kaikenlaist ryjä siivomat. Ans katto kuka nyy tule kuvama. Linssilutte vika on tarttuvaist...

Ehtost lisseks:
Ol hiano päivä tänänki, vaik ajottaisi saro. Saatti suurimmat ryjät kannetuks roskalaval ja poltettavat puut taaplatti orottama kevät. Sillo piretä polttopuutalkkot.
Nyy poske kuumottava niinko ainaki sillo, ko o ollu koko päivä ulkon. Käven kottitulles kaupas ja osti pari affene kappala. Paistoin ne vois ja tein salatin tykö, kyl nyy o vatt killilles ja tyrneväs olo.
Ko viäl jaksais lämmittä saunan ni päiv olis täyrelline.
Mun pit viärä koirat hiuka mettälenkil mut pimi tul nii yhtäkki et see jää huamisse.
Ehtost tulis miälenkiintone elokuva Teemalt, mut ans katto jaksank pysyt hereil. On kyl kiva olla ruumillisest tyäst väsyny, ete ain vaa kippi.