sunnuntai 18. marraskuuta 2012

ehtopäevä

Tämne pimi pyhäpäiv tuntu sit pitkält. Olen tiätty noussu aikasi ja vaikken olekka mittä erikoist tehny (taik juur sen tähre) tuntu et päiväl o mitta tavalist enemä.
Oltti koiraten kans kävelemäs tunni verra aamupäiväl. Ole nii ilone ko kykenin tekemä nii pitkä lenki, siit tul matka neli kilomeetteri. Kova tuul puhals tual Suunna suaral juur päin pläsi ja toisen kerran ko mentti alas kylämäkke, mut loppumatkast mett suajas. Jossa välis saroki eine, mut se lopus heti alkkus.
Käven samal kattomas uutt lihakarjahotelli, mikä o rakentteil ton Hankera sua reuna. Julmettu plaani sin oli tasattu ja kallio ammuttu pois ja metänpohja kuarittu isolt alalt. Se on siäl alhal näkösuajas nii et sinne täyty vasite menn kattoma. Nautakarja sin muistaaksen tule ussemp sata. Kyl sit mölinä piissa, ko nykysekki eluka Raramäes pitävä ehtoyäst aika mekkala. Mahtak se lähimpän asuva ihmine eres ymmärtä, mitä häne naapurihis ollan pykämäs.
Muuto kyläraitil ol hiljast. Joku auto men ohi ja yks oikke jessukse happama näköne pariskunt tul vasta. Oikke nauratti, ko se frou ol nii kiukkuse näköne. Mahtak hän oll itte tiatone et häne naamas o valla väärinpualin ko hän kävele kylil?
Koira oliva innoissas ko lähretti kävelyl, mut kyl Lilli vauhti pakkas vähenemä mitä piremäl päästi. Vast ko hän tunnisti et nyy mennä jo kottipäi hän vähä virkistys. Kumpaki osas kyl  kävel kauniste ja vetämät, ko sitä o harjotelttu ny muutama viikko. En olis uskon et semnen päivä tule, etei ne verä nii et henki lakka kulkemast.    Tähäs saakk o tuntun, et talutta kaht porsast ko röhkivä ja vinkuva narun pääs.
Meinan  tämän lopun päiväki käyttä vaa olemisse. Sain juur luetuks Buddhan elämäst kertovan kirjan ja pinos o viäl muutama miälenkiintone. Nii et lueskelen ja kerän voimi ens viikko varte. Mul o joka päiväks jotta ohjelma ja viikolopuks kans, nii et täyty ny levät.
----
Käven täsä välis vintis köljämäs, ko pyyretti kuahuviinklasei lainaks. En löytän, vaik konttasin miälestän koko  ullakon läpi. Voi oll, et olen ne lahjottan siskol, ko sil ol samanlaissi, taikk myyny kirppiksel. Saava ny tul lakkiaisis ilma mun klasejan toime.
Kaikenkaltane aktiviteetti teke sen, et mun ruppe hiljalles säryt lisäntymä. Siit hualimat meina jookat hetke aikka. See venyttä mukavaste lihaksi näitte muitte liikkumiste jälkke.
Mut enne sitä täyty päästä katt sisäl.  Se kiippe kiukkuse muatosen tual akkunan takan sirenpuskas.

3 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Kyl sun kirjottamaa murretta on sit hauska lukee.

Meillä kissat soittaa ovikelloo sillee, et ku tos ulkona nojaa seinää katuharja, ni niit harhaksii repivät ja sit harjanvarsi kraappii seinää ja mä tiiän nousta laskeen kissat sisää.

Terkkuja ja rapsutuksii Hertalle, nii ja tietty koirillekkii!!

Piu kirjoitti...

Kiitoksia! Katti on nyt vasta keksinyt, että ikkunasta voi katsoa sisällepäinkin. Istuu usein omenapuussa ja tuijottaa tuvan ikkunasta sisään.

vilukissi kirjoitti...

Vai sellaista lukemista, ei mitään kevyttä varmaan? Mä kävin eilisiltana vaatehuonetta läpi, etsin joulupuotiini ikkunaverhoja, jouluisia...ja mä meinasin ihan loppua fyysisesti ja henkisesti niin pienessä tilassa liikuskeluun ja sä kolusit ullakkoa. On varmaan muuten hassua olla sisällä ja tuntea, että joku tuijottaa. Kissalla kun on melkoisen tiivis tuijotus.