öökat

Nyy on kuulka vaikki asi eres: tarvitte hankki uuret silmäklasit.
Käven erellispäivän sopimas näöntarkastuksest ja kattelin samal uussi pokamallei.
Meinasin kyl lenttä seljällen, ko näin valikoiman: järjellise hintassi ol vähä ja nekkin kaik musti muavipoki. Linssimalli ja -kokko ussemppi, mut färi hyvi vähä. Muutama valkone taikk punane joukos, suurin osa musti ja jokuset metallikehykse.
Toisel seinäl oli sit pöyt, misä ol ussemat semset pokat, mitä olin ajatellu. Musti niissäki tiätty oli joukos, mut ei sentä mittä kellarinklasei.
Löysin siält koht viis hyvä vaihtoehto. Sit huamasin, et niis ol kaikis sama vika.
Ne oliva ainaki kaks kertta kallemppi ko toisel seinäl oleva.
Sain kaik suasikit kotti sovitettavaks, mut ei se ol pali asia auttan. Mun o nokkan nyy melkke nahaton, ko olen kaike liikenevä aja seissy peili eres ja vaihtan klasei päähän. Kaikis o jotta hyvä, mut mikkä ei ol juur presiis. Ja kaikis o liikka hintta.
Mul on nyy kaks tuntti aikka perustell ittellen, mink tähre mul ei kelppa mustat muaviset rinkulat. Taik oikkiastas mun tarttis vakuutta ittellen, mink tähre tätä mailma olis tarppen kattella mustis raameis.
Mahraisink kyssy, jos heil olis jossa tiski al vaalevanpunassi poki? Ne suutais ol käytännöllise ko mailm muuto o nyy nii synkiä.
Eikä ilmanka tul toime. Huoh.
Täsä tuskitellessan on päivä valkentun ulkon. Sare on tauonnu, ja tual Sorolan pualel o harvinaine valoilmiö: aurink kurkka metä ja pilve välist.
Puutarha o vettyny, mut valo saa vesipisarat kimaltelema kauniste syrenpuskas.
Katt näky saane lihavan myyrän ja roikotta sitä suusas. Hän hake kuivemppa ruakapaikka.
Menen viäl kerra sovittama niit klasei ja sit kokkon kirjaston kirjat föli ja lähren kirkonkylä. Eiköst se siit sit selkke.