tuhkatriinu pitkäripases

Terveksi Tallinnast. Olin kattomas Tuhkimo-baletti ja visiteerasi Su peral kos.
Joo'o. Kyl oli mukava tulla kotti.
Perjantan töist tulles käven hakemas uuret silmäklasit. Mailma kirkastus merkittäväste, mut olin (ja olen viäläki) hiuka epäileväine, sopeurunk uussin prilleihin.Kyl tätä surkkia mailma suutais katto hiuka huanomillaki  klaseil.
Lauantan, ko läksin viämä koiri hoitto, kurvasin uurestas optikol, et prilliaisoi hiuka reeratti. Toisen puale sanka paino korvan takka ja niinko tiärätt, se sattu piremmän pääl.
Ajelin sit piäni mutkassi teit mont kilomeetri koiraten kans. Hee oliva innoissas ko pääsivä mukava ihmisen tykö hoitto. Hiuka he ihmettelivä, et kui tänn saak ajeltti, mut ko ol tuttu ihmine vastas, ni hee unhott mun jo oveläves.
Meinasin kyl kääntty kotimatkal takas ja hakke heijän pois, mut en sit kumminka.
Lauantaehto oliki sit hiljane, ko me katin kans kaksistas saunotti ja pakatti matkalaukku. See käve nii, et viikkasin yäpairan, nostin katin pois kapsäkist ja laiti röijyn tilal. Sit kääresin sukkan ja alusvaatten ja nosti jälles katin pois ja laitin krekkalat tilal. Jne. Lopultas laiti väskyn kannen kii, avasin jälles ja otin katin pois ja suljin lauku uurestas. Huoh.
Linja-autos jossa Salo ja Helsinki välis mul tul miäle, et ollek katt kumminki kapsäkis. En sit vaatin saara katto, ko ajattelin et teke vissi se katillekki hyvä nährä hiuka mailma.
Me oltti hotellis hyvis ajoin ja kerjetti eine huilama enne teatteri lähtö. Kyl nukati äkkiste ko olin noussu jo enne neljä aamul.
Linja-auto vei meijä sit hotellist teatteril ja takas, ei tarvinnu kävel siäl pimiäs ja sumuses kaupunkis. Näytös ol loppumyytty, suurin osa yleisöst ol al kymmenvuatiai palettkoululaissi, ko mekastiva väliajal niinko mukula pruukkava, mut seurasiva esityst hiavahtamatt. Mitä ny takan joku pikkupoik kommentois venäjäks tavantakka, mut piänemäl äänel. Esitys ol hyvä, uureaikkasemp versio vanhast sarust. Sisarpualte esitys ol erityise hausk, mut prinssi ol mun makkun turhan nössö.. :)
Loppuaploreis meil aikusil oliki oppimist. Piäne hyppäsivä pystö, taputtiva ja huusiva Bravo, bravo!! ja oliva ilossi ko kolme marka heone. Kiljusiva riamust ain joukko ja naurova sit, ko me tärit pireltti korvian.
Pualkuuroin me kaik mummaset ja papat palatti hotellil, syätti hyvi ja mentti tytyväisin nukkuma.
Seuravan aamun oli sakkia sumu ko lähretti huanekaverin kans vanhan kaupunkki paserama. Ei siäl ollu viäl kaupakka auk, vaik oli arkiaamu, nii et mes sain kulkke iha rauhas. Kova kiippemine meil tul, ko hotell ol sen Toom pean mäe all eikä ruvettu sitä kiärtämä.
Mittä ihmelist ei ostettu koko reissus, ko mittä ei tarvita. Ehtopäiväl, ko oli huanet luavutettu ja aikka oli viäl jälil, kiärretti bussin kans hiuka kaupunkil ja käytti muutamis kaupois. Viimätteks siäl superis.
See oliki merkilline kokemus. Olen niis ennenki käyny eikä siin mittä uut ollu, mut ko siin ain tapattu sama ilmiö: mittä ei tarvitt, saati tee miäl, mut ko hetke aikka kiärtele hyllyte välis ja kuuntele toiste hunteramissi ja hintavertailui, tule ittellekki semne vakaumus, et nyy on tehtävä äkkiste välttämättömi hankintoi.
Ja ruppe haalima pulloi hyllyst ko mikäki rapajuappo.
Onneksen en ollu ottanu kärryi ovenpiälest sisälmennesän. Korei ei ollukka, mitäst ostoksi semsse mahtu. Kyl muutama sanos et heijän kärryhys mahtu, mut ei see oikke pitän paikkas. Kaikil oli usseman laatikko ja irtotavara lisseks.
No, tulin kyl tolkkuihini ja ostokse jäivä tuliaispulloihi Takkupääl ja koirahoitajal. Enemppä en olis jaksan kanttakka.
Mut mikä merkilline iili siäl ain tule? Ko kotomaassaki sitä liänt saa ja suutta osta sen minkä jaksa juarakki.
Ei ymmär.
Kotimatkal sain koirat föli Nouste Nummelt ja koton oltti jälles puale yän tiätämis.
Tänäaamust ol tiätenki kävelemine vaikkia ja on viäläki, mut eiköst se siit jälles rauhotu.
Tämävuatise matkailu oliva ny täsä.