sunnuntai 15. toukokuuta 2011

riamumaister

Meijä Sohvi tul eilä kotti sertifikaattin kans, ruseti ja pokaali fölis. Ei hän kuulem niimpali kaunemp ollu ko toise, mut ko hänt ei sare haitannu lainka, ni hän esiinnys reippaste ja voitt. Paras narttu kakkone, jos joku sattu tiätämä mitä se tarkotta.

Sit hän nukus koko ehtopäivän, niinko ain näyttelyreissu jälkke. Vaik ei kaukemal käyny ko Raumal.

Hän tul nii aikasi kotti, etten kerjenn siivoma lainka. Hätines ehrin käyrä kirkonkyläs multaostoksil kaatosattes, sit Sohvi jo tuatti kotti. Juatti sit yhres pokaalkaffet, taikk hän sai piänen kermatilka, itte laitin kaffet joukko.

Ehtopäiv meni kasvihuanen kans askaroires. Pesin sen puhtaks leväst ja perkasin ämpärillisen vesiheinä sisält. Ko se ol ilma kattolevyi viimässuven, ni vesihein ol siämentänny koko lattian täytte. Hiakast sen onneks saa helposten pois. See ol kyl nii mehevä, et mun tul kanoi ikävä. Hee olis tykänny ko olissiva saan nii mehevä vesiheinä nokittavaks.

Eiläses sanomas ilmotetti jälles maatiaiskanan poikki myytäväks. Sama piikkiöläist kantta ko Tyyne-vainaki. Jos mul olis se talvikanala ni olissin soittan ja varannu kymmenkunt tipo. Vissi sentähre mul ei sitä kanala ol.

Ko olin kasvihuane siivon ni laahasi sin niit kasvusäkei ja istuti kaik ykstoist tomaatintaint ja sen hassumaisen kurkun. Nyy on sit hualt ja vaiva, et saa syätävä omast pihast. Kesäkurpitsa ja jottalai salaatti mahruis viäl, ko vaa hake lissä säkei.

Suuri traamoi näytellä mun trekoolinpualesen akkunan takan. Siin o linnunpönttö ja tänä vuan siin asu sinitiaine. Ainaki viäl. Hänel on kova vähti, ko kirjosiapot tahtois pessi samas pöntös. Talitiaine muina hävis siappoparil ja jourus luavuttama pönttös, mut sinitiaine on jo yhre siappoparin karkottanu, kui käyne tämän kans. Tekis miäli puuttu asia, ko sinitintil taita ol jo poikassi, mut toisaltas luanno kulkku on paha puuttu. Täyty katto viärest vaa kui sitkemp voitta.

Paitti et tikka mun tule komennettu ja uhkailttu. See mokoma hakka pöntöt rikk ja viä pikkulinnute poikase. Kamal kyl ni munt ei haitta se poikaste viämine niin pali, tarvitte tikanpojakki ruakka, mut ko se pöntö hajottamine. Jos laitta pellinpala lentoauko ympärs, niinko Takkupää viimeks teki, ni see hakka pöntön kylkke reiä. Vandaalitikka.

En lakka ihastelemast puutarhan kauneut. Vaikkei siäl kuki ko helmililjat ja vaahtera (narsissit tiätty) ni se on kaunis ja tuaksu hyvält. Sare jollan taval korosta sitä kauneut, saa ruaho ja lehret viherkäisemmiks ja linnunlaulu kirkkamaks. Ja ajatus siit, et kaik ihanuus on viäl eres, saa miäle riamuttema.

Heti, ko aurinko paista pari tuntti, puhke herelmäpuut kukka. Nee on täys suuri knupui. Hyvän kakkosen tule sit voikuka ja niitte niittämises mene kaik ehtot muutaman viikkon, jos tahto saar ne pysymä kuris.
Mikä siin olle, et voikuka ova kaunei ja kesässi kaupunki puistois ja karuvarsil taikk sorvaamo airaviäres, mut omal pihal ne ruppeva kiukuttama?

Pensastasku tosa akkunan takan on ny vissi sitä miält, et istun häne reviirilläs kirjottamas. Täyty menn toimittama jotta hyäryllist et hän voi jatka pesärakennust ja rouva liahakointti.

2 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Mä teen nykyää linnunpöntöt sillee, et sivut on vanerii. Ei oo viel näit uuemmalli pönttöi saanu tikka rikottuu. Tarttee muutama vuos kattella ja sit mainostaa et keksimpäs tikankestävän puupöntön!

Piu kirjoitti...

Hyvä idea. Olen jossain nähnytkin filmivanerista tehtyjä pönttöjä ja pitänyt niitä rumina, mutta parempi ruma kuin rikkinäinen. Pitää kokeilla myös.