sitä sun tätä

Hiukka veny nämä kirjotuste välit. Ei silti et mul mittä ihmelist olis tapattunukka.

Lillil on kolm penikka. Kaks paksu poikka ja pikkarainen flikk, siävis myyränahkasis turkeis kaik. Käve heit kattomas, mut en ollu kaua, ko Lillil ol vissi ollu ikävä ja hän olis tahton lähti mun mukkan. Ehroti et hän viäl jonku aikka tissittäis niit vauvassi ja sinn hän jäi.

Sohvil o ollu koton kova kiirus. Hän on toiminu tyäjohrollisis tehtävis sekä piipumuuraukses et airarakennukses. Molemma sujusiva hyvi. Paitti aita on viäl alkutekijöissäs eikä toinen piippu verä savu ulos.

Taikk vetä see, mut vaa toisest uunist. Kamari uun lykkä kaike sau sisäll. Tyävaattenikki haiseva ko savusilakk.
Muurmestar rupes koht, ko ensmäne piippu oli valmis, ällämä et laiteta pessän tuli, et nährä kui savu mene. Mää pöljä tottelin ja pisti pussillise männynkävyi pessä ja palama. Kerranki sytys laakist ja savu tul ko turki hihast. Ensin kamari, sit tuppa ja lopultas koko huusholl ol savust harma. Piipunpääst ei sanottavaste haikaillu.

Mul tul kiirus aukast akkuna, joutusi repimä liimapaperi ja tilkke pois et sain klasit auk. Sit ol pakko menn ulos ete pyärtyn. Ulkko kattote näyt silt, et sisäl on tulipalo, ko akkunast tul sakkia savu. Mut piipust ei.

Muurmestar kamaloit, hyppäs ko kankkaluaja eikä tiänny mitä olisis tehny. Lopultas hän kraapes ne palanu kävyloput ämpäri ja kiikut ulos, mut vahink oli jo tapattunu. Oi ko hän ol murheline ja pahoillas. Ihan syyst kylläki, sil et viäl myähä ehtost ko ei enä voinu pittä ovi ja akkuni auk, tunnus etei voi ruvet nukkuma taikk ainaki on aamusten pää kippi.

Lohruti muurarparkka ja puheli et tekeväl sattu. Tiärän et hänt harmitt oikke aika pali enemä ko näytt. Tomne klumm käy kunnian pääl. Joten olis nähny kuippali hänt harmitt ja joten tuntis hänt, olissin epäilly et hän ol savuviinoi vaill :)

Mut mitä siit, piiput on komiat, suarastas kauniit. Ne näyttä silt et ne on siäl ollu alust saakk. Ajatelkkast, tiilitehras teke semmossi tiilei, ko näyttä iha käsilyäryilt! Kropopintassi ja juur oikkia färissi. Kyl o miälen hyvä.

Katto tehrä sit heinkuu lopus. Sihe saakk eletä pressute al.

Ilma lämpesivä äkki ja sen huama trekoolis. Päärynpuu ruppe jo kukkima ja kaik muu seura peräs. Tarttis koko aik ol viäres seuramas, etei jää jotta huamamat. Joka aamu ja ehto kävelen ympärs trekooli ja tarkastelen joka penssa ja puu.

Kasvihuanes on kolm tomaatti ja kurkuntaimi orottamas istutust ja naapuri emänt lupas tuar viäl lissän tomaatei, ko hänelt o jääny ylitte. Onneks en ostan enemppä taimei.

Mun ei pitäny laitta kesäkukkassi tänä vuan, mut kaks piänt orvokki tahros välttämät tulla meil ja otin heijän kaveriks pari lopelianplanttu kans. Ne orvoki oliva semssi hennonvaalevanpunassi, en ol enne nähny semse färissi. Otan niist joskus (!) kuvan ja piipuist kans.

Meijä Henril on tänä syntymäpäivä, sen tähre o liputettu koko päivä. Olissin liputtan minäki mut on viäl flakuraak ostamat ni en voinu. Katal kans synttärionnittelut, muistin sunt kyl mut en muistan onnitell oikkian päivän.

En tiär viittink mainitakka, mut olin sairalas vuastarkastukses eikä se murtuma mun leikatus niveles ol viäläkä parantun. Pahimmas tapaukses jourun uurelles leikkaukse. Nyy olen taas tyäkiallos ja entist huanommas kunnos.

Muuto mene loistavast.