perjantai 20. toukokuuta 2011

johratust

Olettak huaman, et ko joku asi ruppe vaivama, hualestuttama taik muuton tuntu et sil tarttis tehrä jotta, ni se tule vasta iha joka käänttes? Oteta nyy esimerkiks vaik auto. Ko see ruppe kronklama ja ruppe hunteerama, et tarvitisik vaihta uutte ja kummosse, ni kyl ruppe vaihtoehroi olema.

Mene ruakkauppa, ni iltapäivälehre lööpis luke: "uusimmat autot vertailussa". Lehtihyllys on samal viikol kaik autolehret halvennukses. Torikaffilan huru-ukot kina päät punasen, mikä auto kannatta osta ja mink tähre (vaikkei kellä ol eres ajokortti). Hammaslääkäri orotushuanes o kaikis lehreis artikkelei juur autost ja sen valittemisest. Taik autoilevist naisist taik autoilun turvallisuurest yleiset ja erityisest. Kottimennes o postlaatikos viäl vissemäks varmureks kahre eri automerki asiakasleht, ja osuuskaupa jäsenetun lisäpoonuksi autovahettajal. Ehtost tule telkkarist formulakisat ja joku ajokaluohjelma eikä muut kanavat näy.

Onk joku viäl sitä miält, ete yläkerras piret meist hualt? Mää ole jo aikka sit torennu, et taivaisän tiarotussysteemi hakka mennen tullen kuukle. Kysymys on enemä siit, ossak otta vinkist vaari ja huamattek sitä ei-ain-nii-hianovarast opastust.

Meil o jatkuva taistelu käynnis, ko munt ohjata vaik en siit lainka tykkä. Uskon kyl, et see on mun omaks parhaksen, mut silti tahron tehr niinko itte haluan. Ja saanki tiätty, mut se on yleensä se vaikkemp konsti. Helpomp olis antta periks ja tehrä niinko neuvota.

Joskus on vaikkia tiättä, mikä olis parast. Ko ei ol suara kahresuuntast keskusteluyhteyt, ni koska ei voi oll varma, onk ymmärtän oikke. Mää ole mailma huanoin ottama vaarin vihjauksist, en myäskä harrast niit itte. See aiheutta tavan takka hämmennyst. Ihmisil ei sais sanno asioi nii suara, ne järkyttyvä siit. Yläkerras ei olla pali hualisas mun järkytyksestän, hee antava soitta täysil jos on tarvis.

Mul on ny alkan joku uus kurssi. Mul marssiteta ette miälentyyneyt, itteskehittämist ja elämämuutost nii et koht jään aamuste peito al enkä nous lainka oppima. Luulin eilä ottanen kirjastost pari puutarha- ja sisustuskirja. Eikä mitä, molemmis ol hyvi filosooffine näkökulma aiheesse. Romskut mikkä otin kans mukka, nouratta sama linja.

Kaik uuret plokit, mikkä olen löytän, on jollan tappa seestynei taik sihen pyrkivi. Onneks on takuuvarma Vilukissi, kenel o kontit tukevaste maas. Häne plokis pitä munki miälenterven. Taik miälellän terven taik miällyttäväste terven. On mont muutaki riamastuttava tuttava.

Toisaltas orotan suurel miälenkiinnol, mihen tämä päätty. Mitä mun tahrota tekevän? Sen verran olen päässy kuusal, et jottalai muutost on tulos, mut mitä se mahta olla? Joku katastrooffi tiätyst ensin tarvita, en mää muuto mittä saa aikaseks. Toivottavast ei kumminka mittä luannomullistust taik onnettomuut, mialumi semmone vesilasimyrsky vaa, vaik nee ottaki enemä sialun pääl.

Jos saa toivot.

2 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Kyl se auto vaihtamiin on yht paskahommaa koko juttu. Sama homma vaatekkaupsa. Miks ihmees ei voi olla sellassii kauppoi miehille, et ei tartte ku mennä ovest sisää ja heti löytyy mitä ettii. Eikä siel kaupas oo liian kuuma, niiku yleesä kaikis rättikaupois.
Käyn kerra, korkeentaa kaks kertaa vuodes vaatekkaupoil. Jos löyvvän esim. hyvät verkkarit, ostan neljät. paitoi kakskyt ja sukkii kolmetkymmenet jne...
Kaupoilkäynti on tyhmää, paitti rautakaupas. ;)

Piu kirjoitti...

Rautakaupas mäkin tykkään käydä. Toi sun ostotapasi selittääkin paljon miesväen habitusta :)