maanantai 26. heinäkuuta 2010

turhi lupauksi

Tänäpe aamust saroi. Melkke, mut ei iha. Sen verran tul piskoi et auton takaklasi o ny hiuka reikäse näköne, pölykerrokses on ohkasemppi kohti.

Etupiha o muuttumas Kalahariks:
Lilli esittä autiomaa näännyttämä elukaraatto tukk silmil..

Sohvi vartioitte miälipaikallas autiomaa reunal. Tämä nurmikko o joskus palan pahemminki, nii et en ol hualissan lainka. Jos ens kevä on kuiva, tähä kallio reunal ilmesty piäni, hauskoi niittykasvei niiinko hiirehänt ja silmäruaho. Muuto siihe tule jälles nurmikko.

Ei meil sentäs viäl koko trekool ol kuivettun. Sohvi istu vissi saret orottamas.

Tämä ihmekasvi o kuivurest hualimat alkan kasvatta kukkavana. Paha pelkkän et se osottautu tulikukaks, joku järjettömä iso lajike...

Tämä epäonnistunu päivälilja o sikses kaunis, vaikkei olekka sen färine kon piti. Eikä ihan nii merkillise muatone ko ensmäne kukka ol.

Kuningasangervos o viäl yks villane kukinto. Iha Saimi-täti villahousute färine.

Yrttimaa kukosta kans, ja sen o mehiläisekki pannu merkill.

Mink tähre nämä kypsyvä juur sillo, ko mul ei olis aikka taik kiinnostust heit noukki? Käyn syämäs suaran puskist, mut meinan kyl rivakoittu kerämä pakastime kans. Niist tule kaunist piirakka.

Nauhukses lepatta perhossi.

Ne on vaikkioi kuvattavi. Kuka mahta oll? Täpläperhone?

Tänä oli toiseks viimäne jumppa ja vein kepin samal pois. Iho haise kloorilt vaik kävin suihkus, täyty rasvat ko tuntu et ruppe kräppistymä.

Eilä ko tultti Forssast, ajetti Raision kaut ja viätti pyykit pesula. Siäl Myllyn käytäväl huamasi, et vastan tule oikke aika komias nuar miäs. Ole ain ollu hyvä huamama semmoset. Ja jällen kerran käve nii, et se komistus ol mun oma perikuntta, esikoine peräti. Oi ko tulin iloseks, vaikkei hänel ollukka aikka tul äiten kans kaffel. Lupas tulla käymän, häne o lomas juur alkan. Vaikken oikkiastas lainka tykkä kauppakeskuksist, ni joskus niis saatta oll jotta ilahruttavaki.

Ehtost myähä tul viäl yllätysviaras: Takkupää pörätt pihal Motoguzzin kans. Heh, ei mul olekka käytty yäjalas vuaskymmenin. Joskus oikken kaua sit ol polku kaurapellos, tuva akkuna al. Siit on aikka... Päästin Takkupään ovest, ko ei tarvit enä varot naapurin Tyynet enkä ol iha varma, olisik friiar päässykkä akkunast sisäl, vaik se matalal onki.
Semmost suvist ajankulu, marjanpoimimist ja yäjalas juaksu. Tänäehtost menen Martanpäivä fiirama Kauppila. Siihes saakk tarttis tehr jotta, vaikk siivot...

2 kommenttia:

Kata kirjoitti...

Ihan meinasin alkaa hekotteleen ääneen ku oli niin hauska kuva ja kuvateksti Lillistä. En nyt viitsinyt kuitenkaan, ku olis varmaan työkaverit kattonu pitkään. :) Olipas kiva kesäpostaus kuvineen, vaikka sulla on kyllä ollu tosi upeita kukkakuvia muutenkin.

Piu kirjoitti...

Hei vaan! ja kiitos kehuista:) Joo, työkaverit saa välillä tottua kaikenlaisiin hörähdyksiin, minä en ainakaan saa hillittyä. Tosin mulla nyt ei ole ketään kuulomatkan päässä.