Olen kotona, tämän päivän vain, sillä kuukauden vaihteessa en voi sairastaa. Tai oikeastaan en halua. Enkä kyllä muulloinkaan, mutta välillä on pakko.
Tilasin ajan ortopediltäni, mutta sain viikon päähän, joten tässä on keksittävä keinot selvitä siihen asti.
Olin lauantaina niin innoissani, kävin kangaskaupassa ja taimikaupassa nukkiskurssin jälkeen, ja suunnittelin tekeväni vaikka mitä kun edessä oli kaunis viikonloppu. Kotiin päästyäni kävely alkoi vaikeutua, eikä siitä tänä aamuna tullut enää mitään.
Ostamani taimet odottelevat pihalla Takkupäätä istutuspuuhiin. Ilma vain on muuttunut niin kylmäksi ja märäksi, että pelkään niiden lannistuvat tykkänään ennenkuin pääsevät multaan. Ruoho on ollut leikkaamatta kohta kolme viikkoa, ja koirat osoittavat mieltään kun joutuvat kastelemaan vatsakarvansa.
Pitkän kuivan jakson jälkeen tuntuu oudolta, kun vähän väliä tulee vettä rajuina kuuroina. Koko puutarha on likomärkä ja kalliolla on suuria lätäköitä. Katto vuotaa taas, ja kontturin seinä on ihan märkä ja yläreunastaan vissiin homeessa. Huoh.
En ymmärrä, miten tämä järjestyy. Tässä työtilanteessa ei oikein uskalla ottaa lainaakaan.
On vaikea olla valoisa ja positiivinen, kun mieli on maassa. Luopuminen on mielessä päivittäin, mutta päätös ei ole helppo.
Mutta paljon on hyvääkin: koirat ovat terveitä ja iloisia. Perikunnalla on kaikki hyvin, päätellen siitä ettei ole kuulunut mitään viikkoihin. Asiat etenevät vaikken pystykään panostamaan juuri mihinkään. Katto vuotaa vain paikoitellen, joten kuivaa ja lämmintä riittää. Auto toimii kuin unelma.
Taidan paistaa omenapiirakan päiväkahvin piristykseksi. Yritän myös lisätä tänne joitakin kuvia myöhemmin päivällä.
Lisäys: ei mitään kuvia tämän nuhapumppuyhteyden kautta. Ehkä Sorvaamon kone suostuu lataamaan kuvia jos kykenen huomenna raahautumaan sinne.
Olen tässä turhien kuvanlatausyritysten lomassa katsellut vanhaa kotimaista elokuvaa. Osa minusta haluaisi siirtyä siihen aikaan, siihen maailmaan. Haluaisin olla aserssorska :)
Posti toi Ruusunlehden, ja nyt olen kateudesta vihreä. Miksi, oi miksi en kykene puutarhatöihin! Haluan kauniit, koko tontin kattavat ruusuistutukset kaariportteineen ja kukkapylväineen. Haluan! Ja saankin, kunhan keksin keinon. Odottakaas vaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti