Heräsin yöllä siihen karmeaan tosiasiaan, etten enää lainkaan tiedä miltä näytän. Oli lähellä etten sytyttänyt valoa tarkistaakseni peilistä, tunnenko vielä itseni.
Järkytyksestä huolimatta sain kuitenkin nukuttua aamuun asti. Työmatkalla oli aikaa miettiä tätä uutta esiintullutta ongalmaa.
Ei mulla ole siis vaikeuksia tunnistaa itseäni peilistä tai valokuvista. Päinvastoin, mitä vanhempia kuvia, sen paremmin tunnistan niistä itseni.
Multa puuttuu kokonaan mielikuva itsestäni nyt, tällä hetkellä. En ymmärrä, mistä se johtuu. En osaa ollenkaan hahmottaa itseäni sen paremmin koon kuin värienkään suhteen, ilmeistä puhumattakaan. Tiedän kyllä, miltä tuntuu olla minä, mutten sitä, miltä se näyttää.
Kun katselen vaatemainoksia tai muoti/käsityölehtiä, en lainkaan saa päähäni miltä näyttäisin jossain tietyssä krekkaleessa. Tästä voikin tulla katastroohvi, koska minä ehdottomasti tarvitsen joitakin uusia vaatekappaleita. Muussa tapauksessa en enää kehtaa tuntea itseäni.
Mutta siis, en ollenkaan kykene hahmottamaan vaatteiden sopivuutta oman kehoni ympärille enkä värien vaikutusta habitukseeni.
Vaikka tämä ei vallitsevassa maailmantilanteessa asetukaan huolilistan kärkipäähän, niin onhan se nyt hittoa jos ei itsestäni tule mieleen yhtään mitään. Kaikki muut asiat tulevat mieleeni joko väreinä tai tarkkoina kuvina, mutta minä itse blankona. Tilt!
Mikä ehkä vielä pahempaa, en edes tiedä, miltä haluaisin näyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti