Viikonloppu oli mukava. Sain tehtyä monenlaista, ja mikä parasta: jälki näkyy. Samalla kuitenkin lorvin siellä täällä, kävin koirien kanssa kävelyllä ja nautin lämpimistä päivistä.
Söimme kilpaa luumuja. Ihan kirjaimellisesti, sillä heti kun karviaiset kuulevat luumun putoavan, ne rynnistävät paikalle ja hotkaisevat sen suuhunsa. Koska en pysty juoksemaan, käytän ääntä ja kiljaisen EI!! mutta saatan silti jäädä toiseksi.
Ei sillä, etteikö luumuja riittäisi kaikille. Puu on taipunut ainakin metrin sivusuunnassa painavan sadon vuoksi. Kohta sieltä tippuu enemmän luumuja kuin me kolmeen pekkaan jaksamme syödä. Vois olla hyväksi tykätä luumuhillosta...
Ruusut ovat innostuneet kukkimaan aina vaan. Löytöretkeilijät etupihalla loistavat, mutta myös huonosti viihtyvä Louise Odier avaa nuppunsa ihan kohta. Jopa uusi pensas York and Lancaster suunnittelee kukkaa.
Sain vihdoin jatkettua pitsijakun kutomista, se valmistuu sittenkin juhannukseksi. Ehkä. Uusia, hienoja syyslankoja tekisi mieli käydä hypistelemässä, mutta langoille on niin vähän tilaa, että jotakin pitää kutoa ensin pois. Pidän rajana lankojen määrälle sitä, että ne mahtuvat pieneen arkkuun tuvassa.
Olen myös valmistellut nukkiskurssia, se alkaa lauantaina. Onneksi voidaan aloittaa maalauksilla ja tapetoinnilla, sillä en millään saa itseäni jouluvireeseen vielä, kun ei ole kunnolla edes syksy tullut. Tip tap, ei edes sada syksyisesti. Mikä on toisaalta hyvä asia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti