Hertta

Katil o ny sit nimi: se o Hertta. Toivon et hän teke nimelles kunnia.

Käve näättäk nii, et vein häne eilä eläinlääkäril leikattavaks. Ja siäl kysytti nime, eikä katil ollu. Sanosi ensmäise ko tul miälen, ja see ol Hertta. Olis toivottava, et muistaissin sen sit, jos täyty joskus menn uurelles.

Sil et en kyl huutel sil et Hertta, Hertta. Ei se ymmär muut nimi ko Pahuksen katt! Mut jos se ny rauhottuis uure nimes kaltaseks.

Leikkaus men hyvi ja katt ol jo hiuka vironnu ko tulttin kotti. Sil on semne tratti pääs etei se olis voinu nualeskella haava, mut ko se ol hetke aikka vetän henkke koton ni se kirvot sen tratin pois. En ruvennu sitä tyttylöimä takas, ko katt ol muuto iha rauhalline.
Sohvi ol kovasten kiinnostunu ko katt hais väkeväste tropeilt, mut anno sit toise oll rauhas. Ko kati konti rupesiva pitämä ni eiköst hänel tullu joku iili et olis tarvinn pääst hellanpessä. Jourusin vahtima koko ehto ja jaakama sitä pois hellalt. Lopultas poltin pesäs kaik paperroskat mitä ol kokkontun puulaatikko ja sit vast katt lopet pessäntunkemises.
Vähä munt hirvit mennä nukkuma ja jättä elukoi keskenäs tuppa ja nukusinki sit aika huanoste, mut kyl aamul oven takka löyrys iha entinen katti, reipas ja touhukas. Nyy sit oroteta muutama päiv ennenko ruveta tutustuma trekooli.

Tämä ol pakolline leikkaus, sil et en missän tapaukses tahro katinpenikoi vaivoiksen. Ja nyy, ko ilmat lämpes ja me olen ollu koiraten kans pali ulkon, ni katil on tullu aik pitkäks yksnäs tuvas. Siks toiseks mikkä ei säästy ehjän ko tuppan tule kärpäne. Katt hyppi ko riivattu kärväsen peräs ja kaik kapine lentä lattial. Nyy voin siirttä häne pihal siks aikka et saan kärväset tapetuks.

Et semmost meil tänä.

kävelemäs

Käytti koiraten kans kävelemäs ehtoerel. Kovasten kurast on viäl.

 Tämä kivi pullaht Metniituoja ko viimeks ruapatti. Ei ruvettu sitä ampuma kappaloks, vaikkei se juur virtaust lissäkkä.

 Koira menivä ensi Karisillamäkke mut tuliva sit peräs nii et hippula vinkus.

 Oja on torestakki täys vet. Puus seisova niinko vartios.

Mun pit menemä Uurentahtumemäkke saakk, mut tiä oli niin kurane et käännysin takas. Mul o saappas reikä. Koirat menivä jälles erelt eikä niit juur näy.

 Mut ko huusin ni jo taas tultti, Sohvi tule valla lentämäl.

 Sentä välil pysätti nuuskuttama tiähaara, jos olis jotta jännä tapattun.

 Sit käyttin pellol paseramas, vaik Lillit jo vähä tuppas väsyttämä.

 Mut viäl hän jakso juast päi kamera ko pyysin.

Ja sit tul jälles Sohviki, ilmas, niinko ain.

 Trapul ol viäl vauhti pääl..

 ...jottan kuulustella...

 Sohvi kerkes kuvate välis karama mont kertta trapul ja alas.

 Taas hän lähte -

- ja Lilli seura mitä tytär toohotta.

 Kon tultti sisäl ni katti ol ilone. Näyttä päättömält ja on kans. Sitä ei olekka enä nii helppo kuvata

 Kyl hän ossa poserat..

 ... ja välist hän o muutenki paikallas...

...mitä ny hiuka häälättä kuva ottaes.

 

(nyy en tiär onnistuk tämä kuvatte siirto tän lainka, plokkeri rupes ryppyilemä)

Ensmäne tyäviikko men, kaik jatku entiselläs. Lehti tul tehryks ja jaeta ens viikol. Kirja on taitos, tule painost toivo mukka kuukaure sisäl.

Lääkär ei osan sanno mittä mun kipuihini. Ei muut ko et metalloosi näky makneettkuvis ja sitä o veresäkki liiaks. Leikat ei tarvitte mut ei vissi muutonka voira autta. Et kärsi vaa, ei siit henki lähre.

Neiti Siäväsel hankitti uure kalli kesärenkka. Nyy kelppa ajella taas.

Eiköst täsä ollu ne tärkkeimmä täl kertta.

ihmepelastus

Mun tätin kual ameriikois joku vuas sitt. Paikallises aviisis oli häne miniäs kirjottama muistokirjotus.

Siin kerrotti, kui mun tätin pikkasen flikkan tul äites kans ameriikka, kaukasest Suamest ja laival. Ja kui ihmeline varjelus heil oli, sil et heijän pit tuleman Titanikil, mut ko tätil ei saattu ajois passi, ni heijä matkas siirtys kahrel viikkol seurava laiva. Ja nii hes sit pelastusiva ko ihmen kaupal haaksirikost.

Huhheijaa, en ol koskan pitän ameriikkalaissi kovi sivistynein, mut ko tämä serkuvaimo o ala-aste rehtor, ni mun toivon men kokonas. Mahtavak jenkkimukula osat eres lukki?

Nimittäis mun tätin ol syntyn vuan -25 ja täytäis tänä vuan 87.
Olen täst surkkiast asiast vissi ennenki tääl puhellu, mut tul jälles miäle ko nyy o niimpal kohkattu siit uppomisest. Hävettäis, jos asutais samas maas. Nyy vaa naureskelen.
Saatei se tiär mittä hyvä täl mailmal, jos yhre suurimma valtio kansalaise ova iha pakanallise tiätämättömi.

No, hiuka vaikutta silt et meil mennä sama suuntta, ko ny yks tahtois määrät ihmisil hihamerkei kansalaisuure ilmasemisse ja toine tahrois kiälttä jokku krekkala kokonas käytöst.

Kotoasioist vois sanno, et paremppa suuntta olla menos. Lume ova sulan ja kevät o alkan. Taireteokse ova kirkonkylän koulul näytil tämä viikolopu, syksyl sit taas jatketa. Taikk on meil kesäl yks ulkomaalauskurssi, onneks.

Lomautus loppu huame, äkki se viis viikko men niinko tiäsinki. Ja paljo omi asioi jäi tekemät ko olin nii saamaton/kippi/laisk. Mut pali tul tehryksikki: kirja on taitos ja lehti mene perjanta paino ja muukki asia on hoiros. Hyvä nii.

Alkuviikkost menen taas sairala, kuvata ja syynätä. En oikke miälellän menis, mut ei aut. Pää puskas o hiuka huan elellä, paremp otta vasta mitä tule.

Täsä näytiks kuva siit, kui lujaste talvi piti kii ennenko jourus hellittämä ottes:

kevät tuli ja meni

Täs ehti olla jo mont päivä kevät, nyy on lunt maas ja puus ja lissän tule. Välil paista aurinko ja on taas keväne tuntu, mut koht ko aurink mene pilve, tule synkkyys.

Mink tähre tämne raikas lumisareilm o joulu al vaik kuin kaunist ja tunnelmallist, mut maaliskuu viimäsen päivän masentava? No sen tähre, et kummassaki tapaukses oroteta eri asioi.
Krookukse näyttävä hassuilt lumihatuissas ja kaik muu on peittyn. Ei tee miäl kävellä puutarhas lainka, ko maa o vetel eikä mittä muut näy ko lunt.
Istun sit tuvas ja teen puutarhasuunnitelmi. Lehrenteon takia en kerinny enä kirjasto ja ny se on kii eikä mul ol ko omat kirjat. Huoh. Olissin tarvinnu uussi ireoi.
Ole iha hämmästyny ko sipulkukki nouse semmosist paikoist mihe en muist mittä istuttaneeni. Yleensä kirjottelen päiväkirjan mitä olen istuttan, juur huanon muistin tähre, mut näist ei ol mittä merkinttä. Ainaki krookuksi ja tulppanei nouse, enkä eres tykk tulppaneist. Puutarhas siis.
Muuton kaik näytti talvehtine hyvi, mitä ny kerkesin näkemä enne lumenpaisumust. Ei täst lumest mittä vahikko ol, kaik vaa orotta sen sulamist ja jatka sit kasvamistas. Kaik kiva on viäl erespäin.

Mul taita ol sama juttu, kosk nyy ei ol lainkan kiva. See messurasitus muutus niveltulehrukses mikä onki sit vähän pahuksen kippi. Ei ol hyvä missä: istu taik makka ni ain sattu. Vatt ei kest lääkityst nii ettei siitäkä ol nyy appu. Liikku täyty, ettei kokonas kankistu, mut se on tuskallist.
Ei silti sovi enemppä valitel, sil et monel on olemine viäl tuskallisemppa.

messurääkki

Tääl yks jalaton mumma istu keinustualis ja vapise. Takan o viis päivä messukeskukses, yks rakennuspäivä ja neli messupäivä.
Kulttuurseura ol puhumas vanhan talon kunnostamisest ja omast toiminnastas Puutarha- ja perinnekotimessuil Turus. Huoooh, kyl oli kiva.
Hauskassi ihmissi, iso osa ol kovastenki kiinnostunu meijä touhuistan. Yks ainuv riirahaastaja, eikä seekä saan kaveri, ko sain olluks suuttumat. Ikä teke joskus hyväki: ei lainka tehny miäli ruvet hänen kansas väittelemä, misä oikke kannatais assu ja onk meijä pitäjäs jottan kattomist. Suosittelin hänel muuttamist Uuttenkaupunkki...
Niinko arvat, mun on konttin iha loppu. Särkylääkke oliva tarppe ja niit tarvita viäläki muutama päivä. Koton voi onneks kulkke kepin kans, vaikkei siit ol pali appu. Mut muuton tek hyvä ol ihmisten paris, mitä ny eilä rupes mun olematon sosiaalisuuten olema vähis. Toise hoitiva sit suurimma osan puhumisest, ko rupes näyttämä et mää ruppen mullittelema.
Sain itten hillityks puutarhamessuten pualel, enkä ostan ko pari mansikan taint ja yhre sinimarjakuusaman alun. See ol mul iha uus tuttavuus, saa nährä kumnen puska siit kehitty.
Mansikat o semssi purkis kasvatettavi, toine o faarelma makune ja toisen piräis maistuma eine ananakselt. Siin o valkose marja, jos sit räkätit jättäisivä sen rauha.
Lumet o sulan sil aikka ko mää ole häärän Turus. Krookukse ja lumikello kukkiva ja narsissi on jo melkke kymmensenttissi.
Ja koirankakka o joka paikas. Koht ko ruppe kävelemine luanama täyty ruvet siivoma kikkari pois, et voi kävel rauhas. Nyy täyty koko ajan katto konteihis, etei tahri kenkiäs.

Vaikutta silt, et jourun ottama lissän troppi et pääsen kirkonkyläs käymä. Sitä enne täyty keittä kaffet ja syär, muuto tule vatt kippiäks. Hohhoijaa.
Mut mul on kaunei ruusui iso pukett tuvan pööräl, ko ostin eilä synttärilahjakseni. Niit kattelles juan kaffe ja orotan et pääsen lähtemä. Kyl tämä taas täst.

kuvakuulumissi

 Katil o uus lelu. Siin riakuta aamust iltta eli vois sanno, et o mialune. Kaunis se ei ol ja ainuv paikka sil löyrys tost tuva akkuna erest, mut jotta myännytyksi täyty elämäs tehrä.

 Tämä pussimaine taso on kaikken mukavin kati miälest, siin hän nukku öisinki.

 Vaik hän on täsä kilti näköne, ni torellisuures hän orot et tulissin nii lähel et hän voisis kopat käpäläl päähä..

 Ei sit, hän tuumas..? Tassut tyylikkäste ristis, nyy levätä.

Tämä näky o ny vallan jokapäiväne: korvat vaa näky ko katt nukku. Pööräl o iso kasa kirjaston kirjoi, meil mene kirjasto koht kiines moneks viikkoks ja olen hamstrannu lukemist.

 Kati riakkumisest o vaikki saar kuvi, mut kuvitelkka loput.



Alemmalt tasolt o hyvä kans kurkistella linnui taik mitä millonki.

 Mun aikan o menny muu lisseks maalailemises. Täsä o valmi kiilakehykse kankka laitto vail.

 Erinomast pellavakankast pinkoteta kehyksi ja sit pohjusteta. Kiva oppi tekemä niinko oikkiat taiteilijat. Ja kankkal on paljon paremp maalat ko semsel valmil muavi-paperipohjal.

 Eiköst olekki ihan pro? Jos tuan perustel voisis päätel, ni olissin jo aika tekijä. Torellisuures olen pahonpirelly sekä munsterjelmi et moneti maalauksi eli tehny niist kopiot. Oi voi ko se o vaikkia! Mut äärest opettavaist ja tavallas rentouttava, vaik koko ajan tuskittelen ja välist kiroilenki. Mut se vaati keskittymist (maalamine, ei kiroilu) ja pitä ajatukse juur siin hetkes. Voik paremppa oll?

Kati hiirkokoelma. Ostan näit ain kourallisen ja annan yhren kerrallas jos näyttä et hänel tule aik pitkäks. Vartti sen jälkke ko olen hiiren antan, jompi kumpi koirist pureskele sen liiskaks. Yleensä Lilli, hänt pakka muutonki ottama päähä ko katt saa huamio.

 Jote olis kuvi pelkästäs katist, ni täsä o muutama koiraten touhuist kans. Aurink paista tuva lattila ja siin o hyvä leikki.

 Lelui o pisi lattioi, tua naru on tärkki kapistus.

 Nyy Lilliki huamas et heit kuvata.

 Sohvi väsys ja Lilli istahta viäre.

Tyynyi tarvitte oll et saa maata. Paljal lattial palele. Sohvil o jakaus seljäs, koht olis trimmaukse aik.

Mul o ollu ny flunssa jälkke hyvi vähä miälenkiintto kirjotta plokian. Käyn kyl säännölliseste muitten sivui kurkkimas, mut harvon jaksan niihinkä kommentoira. Älkkä ny kukka loukkantuko, vaik munst ei kuulukka mittä, kyl tämä taas koht mene ohi.

Toisaltas ei ain tapahru (taik pääsääntöseste ei lainka) mittä semmost, et viiteis tääl kertto, enkä ol oikke missä käynykkä. Muuhal ko tairepiiris.

Lomautukse suhte olen päässy hyväl kantil: ole ottan se ny loman kannalt. Piän asennemuutos vei ahristukse ja nyy o helpomp olla. Ja aik mene äkki, huame alka jo toine viikk. Koht parun eten ehtiny mittän tekemä ko se aik men nii äkki. Täsä on jo oppin tuntema ittes...

ensmäne päivä

En ymmär, kui saan aikan kuluma viis viikko. Olen nyy virallisest ollu pualtoist tuntti tyättömän, eikä mul ol mittän tekemist.
Taikk jos ollan tarkkoi, ni tekemist olis kyl, monellekki ihmisel ja monel päiväl. Mut ei mittä semmost, minkä saissin alotetuks nyy.
Heräsinki aamuste jo pual seittemält, täyres kiukus ja hikisen. Olin taas unissan touhunnu ja lopuks haukusin sujuvaste saksalaissi virkailijoi englanniks. Heräsin, ko en saanu niit ymmärtämä asia. Kätevä kyl, vois joskus ol tarppesse oikkiassaki elämäs.
Nii et päivä alko tekemisen kannalt hyvi. Mut ko olin lehre luken ja kaffe juan, ni mun kiukkun oli jo menny. Enkä muutonka ossa kiukkusen ruvet siivoma. Se näättäk olis ny tarppelisin tyä tehtäväks.
Aurinko paista akkunast, taik yrittä ainaki, ja esittele kaik pölyse pinna huushollis. Katt riakku nii et meil lentä pöly jatkuvaste. Aurinkovalo näyttä senki.
Aurinko myäs villitte ton katin. Kaik aurinkoheijastukse sen tarvittis tappa ja sen tähre se kiippe pisin seini koko aamupäivän. Vett taikk mittä kiiltävä ei voi käsitel aurinkos, se saa aikka semse rynnistykse seinält toisel ja katon kaut, et kaik pöyrät ja penkit on tyhjin.
Ko tuvas o akkun kolmel äärel, ni voit kuvitel, kui verka meil olla pual päivä...
Ulkon o liukast. Olen kylvän tuhka ja hiakka poluil, et joinki pääsen kulkema, mut aurink syä sen koht jäähä sisäl ja sit on taas liukast. Jokakeväne onkelma. Mut kyl lumi sulaki vauhril, ni et ei sunkka tätä liukast kauatt kestä.
Lauantan olin sairalas makneettikuvaukses. Muns o jotta vikka vissi, ko olissin nukkun sen kuvaukse aikan, mut ko hoitaja laitt mul kuulokkeet ja soitt rario no-va nii lujaste, et see häirit. Sen konetykityksen pualest olissin kyl torkattan mut ne mainokset ol liikka.
Se ol muuttest varjoainekuvaus. Laittiva suurel ruiskul jälles liänt suane, täl kertta jotta makneettist. Kysysi, et kosk uskallan menn kauppa ilma et kassa veräjä ruppe piippama? Mut ei sitä sit niimpali laitettu et olissin häirinny kaupas. Juara käsketti lujaste pari päivä, et se aine kumminki läksis pois mun sisuksistan.

Joskus sitä ihmettele oma luattavaisuuttas, ko ihan tyyneste anta piikittä tiäs mitä liänt suanehes vaa sen tähre, et ollan sairalas ja toisel o valkone takki. Siin kohras kyl meinasi ruvet rikerama, ko hoitaja kysys, et onk mul ollu munuaiste toimintahäiriöi. Vastasin, et viäl tähä mennes, ja miäles kävi, et nyy olis vissi aik kyssy, mitä he meinava minu truutata. Mut en sit kummiska, ko rupes selk puutuma ja olis menny vaa enemä aikka.
Jaaha, ole luvannu viärä Lillin trimmauksel pualen päivä ajois. Täsä kerkkeis vaik vähä maalama enne sitä...