Hertta

Katil o ny sit nimi: se o Hertta. Toivon et hän teke nimelles kunnia.

Käve näättäk nii, et vein häne eilä eläinlääkäril leikattavaks. Ja siäl kysytti nime, eikä katil ollu. Sanosi ensmäise ko tul miälen, ja see ol Hertta. Olis toivottava, et muistaissin sen sit, jos täyty joskus menn uurelles.

Sil et en kyl huutel sil et Hertta, Hertta. Ei se ymmär muut nimi ko Pahuksen katt! Mut jos se ny rauhottuis uure nimes kaltaseks.

Leikkaus men hyvi ja katt ol jo hiuka vironnu ko tulttin kotti. Sil on semne tratti pääs etei se olis voinu nualeskella haava, mut ko se ol hetke aikka vetän henkke koton ni se kirvot sen tratin pois. En ruvennu sitä tyttylöimä takas, ko katt ol muuto iha rauhalline.
Sohvi ol kovasten kiinnostunu ko katt hais väkeväste tropeilt, mut anno sit toise oll rauhas. Ko kati konti rupesiva pitämä ni eiköst hänel tullu joku iili et olis tarvinn pääst hellanpessä. Jourusin vahtima koko ehto ja jaakama sitä pois hellalt. Lopultas poltin pesäs kaik paperroskat mitä ol kokkontun puulaatikko ja sit vast katt lopet pessäntunkemises.
Vähä munt hirvit mennä nukkuma ja jättä elukoi keskenäs tuppa ja nukusinki sit aika huanoste, mut kyl aamul oven takka löyrys iha entinen katti, reipas ja touhukas. Nyy sit oroteta muutama päiv ennenko ruveta tutustuma trekooli.

Tämä ol pakolline leikkaus, sil et en missän tapaukses tahro katinpenikoi vaivoiksen. Ja nyy, ko ilmat lämpes ja me olen ollu koiraten kans pali ulkon, ni katil on tullu aik pitkäks yksnäs tuvas. Siks toiseks mikkä ei säästy ehjän ko tuppan tule kärpäne. Katt hyppi ko riivattu kärväsen peräs ja kaik kapine lentä lattial. Nyy voin siirttä häne pihal siks aikka et saan kärväset tapetuks.

Et semmost meil tänä.